Taustaa:
Minun nimeni on Matti Koljonen. Olen 56 vuotta vanha ja ollut töissä Sakon asetehtaalla jo vuodesta 80. Olin ollut siellä jo aikaisemmin kolmisen vuotta, mutta poikkesin välillä opin tielle. Viimeiset noin 15 vuotta on menneet atk-tehtävissä.
Tuskin tässä kirjoittelisin jos liikunnalliset taustani olisivat hyvällä tolalla. Täytettyäni 50 olin täysin rapakunnossa. Painoa yli 100 kiloa ja fysiikka nolla. Ei ollut hyvä olo edes sohvalla pitkällään ollessani.
Uutena vuotena 2000 sain viimein otteen itsestäni ja päätin muuttaa kulkusuuntaa lenkkipolkuja kohden. Painelin kauppaan ja ostin sukset. Ja tietysti heti aattoiltana klo 19 Uhkolan kioskilta Kiistaveikkojen majalle hiihtämään. Ne olivat ensimmäiset kunnon perinteisen sukseni. Voitelusta ei ollut hajuakaan. Keli oli huono. Paikoin aivan jäinen latu ja juuri alkoi vihmova lumipyry. Olihan se kokemus jonka muistan lopun ikääni. Sukset ei lumessa luistaneet mihinkään ja jäällä tietysti lipsui. Takaisin autolle päästyäni olin niin poikki etten olisi kyennyt kissa sanomaan. Tämä kokemus vahvisti uskoani siihen että oli suunnan muutoksen aika. Aloitin säännöllisen liikunnan.
Lajeja olivat aluksi hiihto, kävely sauvoilla ja ilman, pyöräily ja jopa jokunen askel hölkkääkin. Jotenkin jo silloin kiinnosti eniten hölkkä vaikka siihen oli huonoimmat fyysiset mahdollisuudet. Ehkä syynä oli hyvien kavereideni kannustus lähteä mukaan hirvenjuoksukisoihin. Ammuntaa kun olen harrastanut ihan pikkukersasta asti niin olisihan laji jossa liikunta olisi mukana juuri sitä mihin tähtäsin. Sain siitä lisämotiivin liikuntaharrastukselleni. Hirvenjuoksuja ei talvella pidetä vaan silloin mennään suksilla ja lajia kutsutaan hirvenhiihdoksi. Kivaa kuntoilua ja kisoja oli siis tiedossa ympäri vuoden.
Koska hirvenhiihto / hirvenjuoksu on monille varmaankin ihan tuntematon laji en malta olla kertomatta mistä siinä on kyse. Laji kuuluu Suomen Metsästäjäliiton kilpailulajeihin ja siinä pidetään myös SM kisat joka vuosi. Puhutaan nyt siis talvisesta lajista eli hirvenhiihdosta.
Lajiin kuuluu kolme elementtiä, joista saa pisteitä. Kisan maksimipisteet on 1200 pinnaa.
– 7-9 km maastohiihto (max. 300 pistettä)
– Arviointi (max. 300 pistettä)
– Ammunta (max 600 pistettä)
Eli startista ajanotto kello käyntiin ja reitille lähdetään hirvenmetsästykseen luvallisen kaliiperinen ase valjaissa selässä kiikkuen. Tyypillisesti kaliiperi 308WIN. Ensimmäinen etappi noin 2-3 kilsan kohdalla on arviointipaikka. Maastoon sijoitettuna 2 hirvenpää taulua, joihin pitää arvata etäisyys. Taulut on sijoitettu 50-200 metrin etäisyydelle. Mitään apuvälineitä edes omia sormia ei saa käyttää apuna. Jos arvio menee täysin nappiin tulee pinnoja 300. Jokaisesta virhemetristä vähennetään 2 pinnaa. Kilpailuaika juoksee koko ajan joten kuhnailla ei kannata. Arvion metriluvut vaan korttiin ja hiihtämään kohden ammuntaa. Ampumapaikka on useimmiten reitin loppupuolella. Ampumapaikalle tultaessa ammuttaja osoittaa taulun johon ammut. Taulu on 100 metrin etäisyydellä. Kymppi on 11 sentin kokoinen (suunnilleen saman kokoinen johon ampumahiihtäjät ampuvat pienoiskiväärillä 50 metrin matkalta pystystä). Taulu on saman kokoinen jota käytetään hirvenampumakokeessa. Tässä siitä on vain neliskanttinen keskiö johon ammutaan . Ammutaan 10 laukausta yhteen soittoon. Tässä piilee lajin vaikeus kun syke muuttuu niin paljon ensimmäisen ja viimeisen laakin välillä.
Kuten max. pisteistä voi päätellä on pistelasku ampumapainotteinen. Laskenta menee siten että ampumatulos kerrotaan kuudella (6×100=max. 600). Kun ammunta on valmis niin ase selkään ja maalia kohden minkä kintuista pääsee.
Hiihtoaikoja vertaillaan tietysti sarjoittain. Sarjansa parhaan ajan hiihtänyt saa 300 pistettä. Muilta vähennetään 1 piste 10 hävittyä sekuntia kohden. Eli hävitystä hiihtoajan minuutista tulos vähenee saman verran kuin ampuisi pinnaa huonomman tuloksen. Kannattaa siis kytätä se kymppi ammunnassa sen sijaan että huiskii nopeasti naapurinumeroille.
Kesällä hirvenjuoksu toimii muutoin samalla periaatteella mutta asetta ei tietenkään juostessa kanneta mukana. Ne viedään etukäteen ampumapaikalle telineeseen, josta otetaan ammunnan ajaksi ja palautetaan ammunnan jälkeen samaan paikkaan. Juoksumatka on noin 5 km maastojuoksua. Radat ovat osin turhankin rankkoja. Keräkankareen kuuluisa mäki saa veret seisahtumaan joka kerran kun sen juurella taivastelee että tuonne ylös on jotenkin hengissä selvittävä.
Se harrastuksistani, mutta miten jouduin taas tietokoneen ääreen kirjoittelemaan. Työpaikkani tarjosi mahdollisuutta tutustua kuntosalilaitteisiin ohjaajan opastuksella ihan ilmaiseksi. Kun ilmoitus tästä tuli ja ilmoittautumisia pyydettiin, olin ensimmäinen soittaja. Olen jo laihtunut 20 kiloa parhaista painoistani mutta keskivartalossa on edelleen turhan paljon löysää. Tietokonehommat taas ovat surkastuttaneet kädet. Molemmat seikkoja jotka eivät ainakaan paranna ampumatuloksia. Joten kamat kassiin ja hieman sekavin tuntein salille.
Vastaanotto olikin lämminhenkisempi kuin koskaan osasin odottaa. Jannen vilpitön kiinnostus asiakkaisiinsa loi heti avoimen ilmapiirin tunteen. Oli kuin kotiin olisi tullut. Kävimme läpi kaikki vimpaimet ja niiden oikeat käyttötavat. Eka reissu tuntui hyvältä.
Viikon päästä oli toinen ilmainen treeni (kai senkin työnantaja sentään maksoi). Sama kuvio toistui. Olin myyty mies! Juuri tätä minä nyt tarvitsen.
Teimme diilin Jannen kanssa kesään saakka. Kotiin ajellessani mieleeni tuli Jope Ruonansuun laulu jossa hän osuvasti laulaa: “. . . nyt lähtee laskit, nyt lähtee läskit kävelemään…” Näin jo mielikuvissani peilistäni miehen, jota en ollut tavannut sitten nuoruusvuosien.
Tavoitteet
Tällaiseen projektiin ei kannata lähteä lainkaan jos ei aseta itselleen tavoitteita. Tein listan tavoitteistani jonka kävimme läpi Jannen kanssa.
Mitä odotan:
– Saisin pois ainakin osan keskivartaloon kertyneestä löysästä
– Harjoittelun tulisi ottaa huomioon etenkin juoksuun liittyvät asiat
– Puolimaraton 18.6.2005 Forssan Suvi-Ilta tapahtumassa
– Tietokonetyössä “surkastuneet” kädet kaipaavat kohennusta
– Saada paino alle 80 kilon (nyt 87).
– Enemmän kestävyystyyppistä voimaa ja sitkeyttä
kuin maksimivoimaa
Siinähän sitä on haastetta kerrakseen “viiskutoselle ukolle”. Tosin Forssan puolikkaan juoksin jo viime kesänä ja itsellenikin kummastukseksi se meni paremmin voimin kuin etukäteen kuvittelin. Keskivartaloon ja käsiin kohdistuvalla täsmäiskulla haen ns. pitovoimaa ammuntaa varten. Heikko runko ja oksat heiluvat vaikka ei tuulisikaan. Vallankin hiihto rassaa, koska kädetkin joutuvat koville. Asekin painaa valjaineen 5.7 kg joten kuntoa tarvitaan sen raahaamiseksi pitkin mäkisiä metsiä (aseessa on kiikaritähtäin poiketen ampumahiihdoista).
Yllätys, yllätys
Olin pitänyt kirjaa viikon ajan syömisistäni jotta Janne osaisi tehdä oikeanlaisen ruokavalion minulle. Ilmeisesti se mitä raportoin oli ihan p:stä koska Jannen ruokavaliossa ei ollut yhtään samaa ravintoainetta joita olin päivittäin mutustellut. No jaa, taisi sentään olla kuppi kahvia. Suurin osa oli “mössöjä” joita en vapaaehtoisesti ollut suuhuni laittanut. Enkä edes kuullut moisten olemassa olostakaan. Mutta empimättä vaan kauppaan ja listan mukaan uutta ravintoa hankkimaan. Kaikkea en saanut ruokakaupoista vaan piti mennä erikoisliikkeeseen. Menihän siinä ilta mukavasti kun koitin ottaa tolkkua eri aineiden tuoteselosteista ja käyttötavoista ja niiden suosituksista.
Nyt oli peruspasmat kunnossa ja tähtäin näkyvissä, joten voimme hyökätä itse asiaan eli treeneihin…
Viikko 5
Ke 2.2.
Nyt se tehokuuri alkoi. Karu totuus alkoi paljastua heti ensi minuuteilla. Kohderyhmä oli nyt ylävartalon olemattomat lihakset. Käsittämättömän pienillä painoilla tehdyt toistuvat sarjat saivat tumput vapisemaan jo paljon aikaisemmin kuin olin kuvitellut. Olin todella treenin tarpeessa. Hengissä sentään selvittiin. Paikat oli hellänä vielä pari päivää jälkeenpäinkin.
Pe 4.2.
Tulin paikalle hieman epäröiden koska olin viettänyt edellisen illan sängyssä kunnon flunssan oireita potien. Koko työpäiväkin meni hiljakseen kituen ja yskien. Tällä kerralla täsmäiskun kohteen oli vatsalihakset ja jalat. Vaikka monen liikesarjan lopussa lihoja jo mukavasti polttelikin niin silti niistä jäi positiivinen kuva. Jalkaprässi meni suht kivasti ja nilkan ojentajien treenikin ihan ok. Mutta vimpain jossa käydään makuulle mahalleen ja paino tulee akillesjänteen kohdalle ja tarkoitus on koukistaa jalkoja takamusta kohden laittoi hien pursumaan otsasta. Sillä puollella on näemmä hyvät ja vahvat kiinnikkeet joihin voi alkaa lihasta pikkuhiljaa kasvatella. Ennestään siellä ei ole mitään. Mutta mitä ihmettä. Kotiin lähtiessäni en tuntenut lainkaan flunssan oireita. Toki ne palasivat seuraavana yönä mutta onneksi hieman lieventyneinä.
La 5.2.
Mieli olisi tehnyt hiihtämään aamusta mutta en oikein arvannut lähteä vieläkin flunssaisen olon takia. Kuitenkin lähdin ohjelman mukaan salille. Keskivartaloon ja käsiin tähdätty harjoitus vei mehut melko mukavasti. Kurjimmalle tuntui vartalon ylösnosto mahaltaan viistopenkistä. Jotenkin jalatkin tuntuivat tönköille vaikka niitä ei tänään treenattu. Kävin lopuksi juoksemassa matolla kymmenminuuttisen ihan palauttelun vuoksi ajatellen huomisia hirvenhiihtokisoja. Ei oikein sujunut sekään. Käsistä tuskin on huomenna mihinkään, niin letkuille ne tuntuvat nyt. Taas sama juttu kuin eilen. Flunssan oireet katoavat salilla? Kummallista.
Su 6.2.
Hirvenhiihtokisa Jokelassa. Tietysti tukkoonhan sitä oli menty ja voimattomaksi. Ehkä flunssallakin oli vaikutuksensa. Kädet ihan makaronia. Siinä mielessä kisa ihan poskelleen. Täysi vesikelikin mutta silti sain ihan hiihdettävän suksen tehtyä. Pakko oli vaan hiihdellä hissukseen. Keskisyke 155 kun viikko sitten samalla reitillä se oli 163. Ammunta meni myös ihan poskelleen. Ei tuntunut niin pahalle mutta taulussa ei ollut kehumista. Joku ärsytystila oli näköjään jäänyt päälle. Treenistä se kuitenkin kävi. Kasvatti ainakin henkistä sietokykyä 😉
Viikko 6
Ma 7.2.
Tuli kova hinku juoksemaan. Jotenkin etukäteen tuntui ettei jaksa kun pientä tukkoisuutta kintuissa. Mutta 9.7 kilsaa meni kevyttä hölkkää ihan kivasti. Keskisyke 144 tuntuu ihan sopivalle arvolle tässä vaiheessa. Keli hieman liukas paikoin vaikka alla oli Asicsin nastatossut. Muuten ihan hyvät värkit mutta päkiän alla saisi myös olla jokunen piikki. Tahtoo runtia ponnistettaessa. Sivuttaispito on kyllä hyvä. Samoin kantapää ei lähde alta. Liki huoletta niillä voi juosta siellä missä muut hissutellen kävelee. Kilot on menossa kivasti alamäkeä. Kiitos Jannen ruokavalion. Treenejä näyttää viimeviikoilla tulleen 5 / viikko. Flunssakin tuntuu jo voitetulta.
Ti 8.2.
Taas tulee viides päivä peräkkäin eri asteista rääkkiä. Nyt oli salivuoro ja kohteena keskivartalo sekä kädet. Selän ojentajat on selvästi heikoin kohta. 3*20 sarjassa piti ottaa jo perisuomalaiset taikasanat avuksi kun ei muuten meinannut nousta viimeinen sarja loppuun saakka. Tuli ainakin tarpeeksi paljon toistoja myös käsille kun reiluun tuntiin tuli vain muutama keskivartaloharjoitus ja loput käsille. Olihan ne tumput aika tyhjät kun kotia kohden kurvailin. Ihme ettei tulleet sen kummemmin helläksi. Sovimme Jannen kanssa että jaksotamme salivuorot niin, että parillisilla viikoilla otamme 2 ja parittomille viikoilla 3 treeniä. Vai oliko se nyt päinvastoin? Näin jää aikaa myös hiihdolle ja juoksulle etteivät ala koivet latua ja tietä vierastamaan.
Ke 9.2.
Ansaittu lepopäivä. Johtuneeko aineenvaihdunnan vilkastumisesta vai mistä mutta lähes koko päivän podin jonkin asteista päänsärkyä. Menin illalla jo klo 19 maissa sänkyyn kun oli ihan poikkinainen olo ja heräsin seuraavan aamuna vasta 5:30. Treeni oli kai tehnyt tehtävänsä ja vienyt miehestä mehut.
To 10.2.
Aamulla olo oli ihan virkeä pitkän yöunen jälkeen. Tänään illalla oli niin kurja ilma että ulkoilut jäi sikseen joten hyppäsin kuntopyörän satulaan ja annoin mennä 40 minuuttia täysillä. Kuitenkin melko kevyehköllä kuormalla. Reilut 20 km tuli pyörän mittariin. Onneksi tuli ostettua muutamia vuosia sitten kunnollinen magneettijarrullinen pyörä, joka ei pahemmin pidä ääntä. Tulee se hiki siinäkin kun vaan antaa mennä. Keskisyke jäi kuitenkin alhaiseksi ollen 123 vaikka kaikkeni koitin. Maksimi 145 ihan lopussa. On muuten kumma tuo uusi ruokavalio. Nälkä ei ole koskaan. Oikeastaan on suurempi ongelma jaksaa syödä kaikki mitä listoilta löytyy. Paino on tullut alas noin 3 kg 8 päivässä. Aamun lukema oli 84.6 kg.
Pe 11.2.
Loistavan kaunis ilma. Pakkasta 0.5 astetta. Kun pääsin töistä oli pakko päästä ladulle hiihtämään. Kamat autoon ja Riutan ladulle. Oli tarkoitus vetää kerran edestakaisin vauhdilla. Ottaa sellainen lyhytkestoinen treeni kovalla sykkeellä. Suksien pohjassa oli vielä viikonlopun kisojen liisterit joten luisto ei ollut ollenkaan hyvä. Ladulla kun oli uutta lunta niin hieman tökki pehmeimmillä paikoilla. Mutta seinäpito on kuitenkin tärkein perinteistä hiihdettäessä. Painelin 90% teholla ekasta lenkistä suurimman osan kun kaverini tuli vastaan ja pyysi kääntämään ympäri ja lähtemään mukaan toiselle lenkille. Sukset ympäri ja matkaan. Siinähän se taas meni minun “pikainen lyhyt treenini”. Tuntiin aika venyi ja syke kävi melko ylhäällä lopussa ihan tarkoituksella. Lopun töyssyissä kun piti oikein koittaa kuinka mäki nousee. Ilo oli todeta että tunnin vauhtilenkki onnistui ilman sen kummempia ongelmia tai uupumista. Kuinkahan helpolla sitä olisikaan päässyt jos suksi olisi ollut liukas. Tänään oli taas se päivä kun ns. kulkee. Ehkä eilinen kuntopyörän kova pyöritys pienellä kuormalla aukaisi paikkoja. Hyvä niin.
La 12.2.
Aamulla olimme riistakolmiolaskennassa maastossa. Tosi komea aamu ja eläimetkin olivat kunnioittaneet keliä runsaalla liikunnalla. Kaikkea mahdollista lumikosta hirviin ja jopa ilveskin oli liikkeellä. Iltapäivällä sitten taas salille. Kädet ja keskivartalo. Tuntuu että vähäisetkin voimat on kadonneet. Tosi koville joutui kädet taas kerran. Otinkohan liiankin lujille päätellen jälkituntemuksista.
Su 13.2.
Tuulinen päivä vietettiin mökillä. Piti odottaa iltaa että pääsee todelliseen koiranilmaan hiihtämään, Ohjelmassa oli tunnin ripeä hiihto. Illan pimettyä siis varuskuntaan. Lunta tuli taivaan täydeltä ja tuiskutti niin että tuulen puhaltaessa vastaan ei nähnyt juuri mitään. Latu oli aivan tukossa. Eipä ollut tungostakaan. Suksetkin alkoi ryytyä ekan 5.2 kilsan lenkin jälkeen. Loppu meni melkein sauvakävelyksi sukset jalassa. Mutta kun olin päättänyt tunnin “hiihdellä” niin sen tein. Keskisyke 152. Lopussa luisto oli selvästi alle puoli metriä joka potkulla. Ihan kävelyä siis. Eipä paljon kertynyt matkamittariinkaan. Muita hiihtäjiä ei enää näkynyt.
Viikko 7
Ma 14.2.
Kylmä pakkasviima. Salivuorolla hartian seudun lihakset kohteena. Kädet on eri paria. Vasuri selvästi heikompi kuin oikea. Treeni kohdistui lihaksiin jota ei ole aiemmin juuri treenattu. Huomaan kuinka pienet liikeradan poikkeamat vaikuttavat siihen kohdistuuko harjoitus oikeaan kohteeseen. Tällaisissa asioissa ohjaajan merkitys on suuri. Jannen kokenut silmä huomaa heti virheet. Toisaalta oikein tehtyinä liikkeet ovat puolet raskaampia tehdä. Huomaan että jo viides päivä peräkkäin on liikaa.
Ti 15.2.
Ohjelman mukaan tänään piti olla hiihtäen tunnin kevyt palauttelu. Vaan flunssa näytti taas voimansa ja kaatoi miehen illaksi sänkyyn. Koko päivän jatkunut töhlö olo ja päänsärky veivät mehut. Buranaa vaan nassuun niin kyllä se siitä.
Ke 16.2.
Kipakka pikku pakkanen jatkuu. Tuuli on onneksi hellittänyt ja ilma sikäli ihan siedettävä. Aamulla olo oli vielä epävarma mutta kuntoutui päivän mittaan. Salille siis illalla. Tänään otimme jalkojen ja keskivartalon harjoituksen. Jalat on selvästi paremmassa kunnossa kuin kädet. Vaikka ne vetää ihan tappiin niin palautuminen tapahtuu paremmin kuin käsissä. Vaikka liikkeitä tehdessä lihoja poltteekin niin silti jälkitunne on ihan erilainen käsiin verrattuna. Jaloilla voisi vaikka lähteä vielä lenkille. Teenkin sen kunhan pakkanen ja ennen kaikkea flunssan oireet helpottavat. Seuraavat pari päivää pidän täydellistä lepoa sillä lauantaina on hirvenhiihdon piirinmestaruuskisat Järvelässä. Laitan vaan sukset kuntoon ja venyttelen ja palauttelen hieman tukkoisia lihoja. Muuten vaikuttaneekohan tuo painon pudotus niin paljon että lämmittelykävelyssä juoksumatolla syke on pudonnut jonkun verran vaikka aika ja vauhti on samat. Vai oliko siinä aluksi oudon ympäristön ja laitteen tuomaa ensijännitystä, joka sitten näkyi sykkeessä. Tiedä näistä…
La 19.2.
Pari huilipäivää saivat olon tuntumaan ihan hyvälle. Aamulla lähdettiin Järvelään hirvenhiihdon piirin mestaruuskisoihin. Latu oli liukas. Pakkasta -2 astetta. Ennen starttia heitti kunnon lumikuuronkin. Onneksi se loppui ennen omaa lähtöä. Sukset sain toimimaan tosi hyvin ja meno oli vain kunnosta kiinni. Tuloksista en viitsikään tässä sen enempää mainita. Rata on tosi raskas. Kokonaisnousua tuli 210 metriä. Nekin kaikki niin jyrkkiä että pakko mennä haarakäyntiä. Liian raskas näin ikämiehille. Keskisyke jäi jostain syystä 161 lukemiin vaikka mäissä tuntui että tapissa mennään. Viimeisen 500 metrin kova loppukirikään ei saanut mittarin lukuja kuin 175 tasolle.
Su 20.2.
Aamusella himotti kovin lähteä hiihtämään ihan muuten vaan. Oli aivan samanlainen keli kuin eilen joten suksille en tehnyt mitään. Siis kamat autoon ja Uhkolan kioskille. Tähtäimessä Oman Kodin lenkki. Olin ajatellut hiihdellä hissukseen kun eilen tuli sitä sykepuolta enemmän. Kissan villat, enhän malttanut kun heti alusta tuntui että nyt kulkee. Taisi tulla oma ennätys ko. lenkillä. Osansa hyvään aikaan oli luistavalla kelillä ja suksikin pelasi virheettömästi. Seinäpito ja loistava luisto. Jotenkin kroppakin toimi hyvin. Jopa kädetkin. Illalla oli taas salivuoro. Kumma ettei sielläkään vielä huomannut hiihdon rasituksia. Kädet ja keskivartalo tuli kyllä ihan normaalisti pehmitettyä. Varmaan uni maittaa illalla. Paino on tippunut viimepäivinä vaan vähän ollen aamulla 84.1 kg.
Viikko 8
Ma 21.2.
Salivuoro. Nyt kyllä huomasin että puhti on poissa. Kädet kai sai liikettä viikonloppuna joten raskaalle tuntuu. Alkuverryttelyn kävelyn syke näytti heti että en ole palautunut edellisistä koitoksista. Jännä kuinka sykemittarista oppii tulkitsemaan oman tilansa helposti. Se kertoo lahjomattomasti jos vaikka on flunssaa tulossa tai mitä tahansa normaalista poikkeavaa.
Ke 23.2.
Kipakka pakkaskeli ei houkuta edes hiihtämään. Päätinkin vaihteeksi mennä tekemään pikkuisen kevyen juoksulenkin. Vanha tuttu 5.4 kilometrin lenkki tuntui tosi hyvälle. Sykekin pysyi sopivissa lukemissa. Olen muuten seurannut juoksuvauhdin kehitystä ja sekin menee eteenpäin pikkuhiljaa. Hidashan minä olen juoksemaan mutta kehitystä kuitenkin tapahtuu. Tämän päivän vauhdilla puolikas maraton menisi jo alle kahden tunnin jos koko matkan jaksaisi samaa vauhtia painella. Ihan hyvä minulle tässä vaiheessa. Nyt on viimeisetkin flunssan oireet kadonneet. Puntari näytti aamulla 83.5 kg. Ruokapuolessa on jotenkin alkanut tökkiä tuo Weetabix / raejuusto / ananasmössö. Samoin pastan laatua pitänee vaihdella useammin.
To 24.2.
Pakkanen jatkuu. Halu oli kuitenkin hiihtämään. Riutan keikka siis oli mielessäni kun keräsin sukset autoon. Hieman on turhan kylmä kun pakkasta oli -12 astetta. Suksi kyllä pelasi hyvin. Luisto nyt ei ihan paras mahdollinen ollut mutta ihan hiihdettävä kuitenkin. Nyt meni ensimmäisen kerran moottoritien mäkeä lukuun ottamatta kaikki mäet rennosti hiihtäen ylös. Kädet alkavat siis kuntoutua. Jalatkin oli ihan uuden veroiset koko reissun ajan. Hieno juttu. Talven reittiennätys tuli taas kirkkaasti sen kummemmin edes yrittämättä. Oikeaan suuntaan mennään nyt kunnon kanssa. Hieman jo kummastuttaa itseäkin näinkin nopea ja hyvä kehityssuunta. No, lyhythän tuo Riuttaan ja takaisin reissu on miksikään kunnon mittariksi. Eron kuitenkin huomaan. Näyttää käyvän nytkin niin että juuri kun hiihdosta saa parhaan nautinnon niin talven loppu tulee liian pian vastaan.
Pe 25.2.
Salivuorolla kohteena vatsa, jalat ja pohkeet. Pikkuhiljaa alkaa näillä painoilla sujua ja voidaan harkita siirtyä pykälä eteenpäin. Ehkä helpoimmat liikkeet olivat keskivartalon lihaksilla tehtävät temput. Viimeisen rutistuksen tarve on helpottunut joten kai se on merkki siitä että alkaa tottua tähänkin hommaan.
La.26.2.
Tänään on lepopäivä. Hyvä hetki siis tutkailla mikä tuossa omassa ammunnassa on vikana kun tulosta ei tule. Kummastuttaa todella suuri hajonta. Ryhdyin miettimään mistä asti kaikki on mennyt poskelleen. Olin muuttanut kuukausia sitten aseen poskipakan korkeutta ja samalla säädellyt kiikarin paikkaa. Päätin ottaa muutoksen takaisin. Pudotin poskipakkaa alemmas. Etsiessäni luonnollista ampuma asentoa päätin siirtää kiikariakin hieman eteenpäin. Löysäsin kiikarin kannen ruuvit ja kun nostin aseen pystyyn siirtääkseni kiikaria, valahti takimmainen jalusta kehyksen urasta pois tykkänään. Jalan kehyksen kiinnitysruuvi oli ollut aivan irti! Voihan sian leuka sentään. Pitikö tämäkin vielä kokea. Kauankohan se oli ollut löysällä. Hyvä kun etummainen ruuvi piti ettei ollut lentänyt koko kiikari otsikkoon ampuessani. Onneksi huomasin sen nyt lauantaina aamupäivällä ja voin käydä kohdistamassa aseen puolen päivän jälkeen Räiskylän radalla. Nyt on ruuvit kiinni niin lujaa että pysyy. Kohdistuksessa Sakon TRG ampuu hyvin yhtä reikää joten eiköhän tulokset tästä taas korjaannu. Vetelin pystystä vielä jokusen paukun ja ainakin levosta ammuttuna kymppi on selvästi suuremmassa vaarassa kuin muut numerot . Viimeiseen viiden sarjaan tuli kymppien lisäsi yksi ysi joka oli nippa nappa kympin rajan ulkopuolella. Kyllähän sitä levosta, mutta annas olla kun pumppu mättää 160 lasissa . . . se jäi tällä kerralla koittamatta. Mutta huomenna sitten.
Su 27.2.
Viimeiset hirvenhiihdot tänään olivat hieman kevyemmän sävyiset eli oman seuran mestaruuskisat Lopella. Kunnon aamupakkanen ja pikkuinen viima antoivat lisäväriä koitokseen. Onneksi keli hieman lauhtui ennen lähtöä. Tähän kisaan ei tullut valmistauduttua juuri mitenkään muuten kuin eilen tuon tussarin osalta. Hiihtomatka täällä on lyhyt noin 5 kilometriä ja maasto helppo, joten sillä puolella ei merkittäviä pisteiden eroja juurikaan saa. Ammunta ja arviointi ratkaisevat hyvin pitkälle sijoitukset. Tarkalle se meni kun tuli tasatulos toiseksi sijoittuneen kanssa, Tällöin ratkaisee ammunta ja se oli minun edukseni vain yhden pisteen. Jos sekin olisi ollut tasan olisin silti voittanut paremman hiihtoajan perusteella 14 sekunnin turvin. Kun tämän lajin kisat on nyt ohi niin voin keskittyä hiihtelemään pidempiä retkiä ja nautiskella kevään kauniista päivistä. Alkaa juoksuun panostamisen aika.
Viikko 9
Ti 1.3.
Salilla vuorossa Vatsa, selkä, hauis. Kaverini oli innostunut mukaan. Hieman meni hitaammalla rytmillä kuin Janne kanssa. Palautumisaika venyi joidenkin sarjojen välissä hieman normaalista mikä tietysti helpotti tekemistä. Hyvältä tuntuu. Jopa selän koukistus tuntuu kehittyvän vaikka se on ollut sellainen varsinainen kidutusliike minulle. Eihän se helppo ollut nytkään mutta meni kun laittoi 99% peliin entisen 110 sijasta.
Ke 2.3.
Viimein pakkanen hellitti sen verran että tohdin ottaa pidemmän hiihtoretken. Tosi loistava keli ja hyvä suksi. Oman kodin lenkki tuli kierrettyä sellaista 95% vauhtia. Kun olin tulossa autolle tuli tuttu kaveri vastaan ja niin lähdin vielä hänen kanssaan kiertämään Kiistaveikkojen majan lenkin. Se mentiin jo onneksi paljon rauhallisemmin. Tuli ihan hyvä treeni kuitenkin ajan ja matkan puolesta. Iloista että energia riitti hyvin vaikkei mukana ollut edes juotavaa. Automatkalla Uhkolan kioskille join kyllä pohjalle puolikkaan pullon Dexalilla kevyesti terästettyä vettä. Yllättävästi tuossakin reissussa tulee nousua. Polar kertoi kokonaisnousuksi 290 metriä. Kaloreita paloi liki 1800. Torstai aamulla miehestä oli jäljellä enää 82.7 kg. Tasan kuukausi sitten oli jämptisti 5 kg enemmän. Edelleen korvissani soi Jopen laulu “Nyt lähtee läskit, nyt lähtee läskit kävelemään…” Niin näkyy tekevän.
To 3.3.
Salilla rinta, hartiat, ojentajat ekan kerran uusilla toistomäärillä. Toistot nostettiin 20 => 30. Heti sen huomasi jälkitunnelmissa että tumput meni taas kerran ihan tyhjäksi. Pientä jäykkyyttä siitä tuli seuraavalle päivälle muttei muuta.
Pe 4.3.
Päätin ottaa palauttelulenkin hiihtäen. Hissukseen reilut 13 kilometriä tuntui oikein mukavalle. Ai näin kivaa on hiihdellä rauhallisesti. Tämä tuntemus pitää uusia vielä tänä keväänä. Jotenkin kun yksin hiihtelee niin ei malta mennä tarpeeksi hiljaa. Nyt sattui loistava keli mutta suksi ei oikein luistanut parhaalla mahdollisella tavalla. Enpä ollut asian eteen mitään tehnytkään.
La 5.3.
Oman kodin lenkki hiihtäen. Eilen kun lipsutteli hiljakseen niin tänään oli heti ensimmäisistä metreistä alkaen tunne että hiihto on helppoa. Otin gps:n mukaan kun tämän reitin pituudesta väitellään aina kavereiden kanssa . Sillähän sen saa mitattua melkoisen tarkasti. Tällainen vire kun osuisi joskus kisoihinkin niin olisi kiva. Reittiennätys parani 6 minuuttia ja silti keskisyke jäi lukemaan 145. Joku tässä nyt mättää. Maksimikin vain 166. Uhkolan kioskilta mitattuna Oman kodin lenkin pituus oli 18.1 km kun en noussut Kiistaveikkojen majalle vaan menin Harjusuota pitkin takaisin. Pitänee uusia tuo mittaus kun se tuntuu hieman pitkälle. En kylläkään huomannut gps:n piirtämästä “jäljestä” että se olisi jossain harhaillut huonon satelliittiyhteyden takia. Pitää kuitenkin varmistaa seuraavalla lenkillä.
Viikko 10
Ti 8.3.
Pari huilipäivää välissä ja sitten taas salille. Vatsa, jalat ja pohkeet vuorossa. Kasvaneet toistot vei jalat aivan loppuun. Kummasti ne vaan palautui. Tässä kyllä oppi ymmärtämään treenin raadollisuuden. Niin poltteli lihoja että pelkäsin housujen syttyvän tuleen. Hyvää se kuitenkin teki. Nyt alkoi uskollinen palvelijani Polar S625X ryppyillä. Näytteli mitä sattuu. Kuvittelin että se ottaa häiriötä jonkun toisen mittarin lähettimestä. Näin ei kuitenkaan ollut. Huoltoon siis.
Ke 9.3.
Polar on todellakin sekaisin. Onneksi hyllystä löytyy vielä Polarin Vantage NV ihan täydessä iskussa Testasin S625X:n lähettimellä ja molemmat kellot näyttivät vakavia rytmihäiriöitä. Syke vaihteli istuessa 60 ja 200 välillä. Melkein ehdin jo huolestua kun näkymä tuli molempiin kello osiin. Kun vaihdoin Vantage NV:n lähettimen niin tilanne korjaantui heti. Tuoreempi Polar S625X ei vaan osaa lukea NV:n lähetintä mutta sen oma kello näytti ihan tuttuja lukemia ilman mitään rytmihäikkiä. Siis vanhat kalut ympärille ja lenkille. Pakkasta -12 joten juoksin vain hieman reilun 5 kilometrin lenkin. Kepoisastihan se meni ja keskisyke jäi lukuun 140. Vaikka eilen jalat tyhjenikin täysin niin hyvin silti kulki ihme kyllä. Pakkanenkaan ei haitannut.
To 10.3.
Uudelleen juoksemaan. Kuuden ja puolen kilometrin lenkki helpohkossa maastossa. Ihan mukava tunne taas lisätä juoksun osuutta harjoitteluun. Päätin lisätä matkoja pikkuhiljaa ettei toistuisi parin vuoden takainen kantapäävaiva joka oli tosi kiusallinen. Hyvä ilma ja kevyt olo koko matkan.
Pe 11.3.
Salivuoro. Vatsa, selkä, ja hauis liikkeet . Tuskaa löytyy sarjojen lopussa. Fiilis on kuitenkin pysynyt hyvänä. Paino ei ole muuttunut viimepäivinä mihinkään suuntaan.
La 12.3.
Yöllä satanut sentin lukikerros motivoi hiihtämään. Ehkä hieman olisivat latujen roskat peittyneet. Siis suksilla Oman kodin lenkille. Missähän lienee vika kun ei oikein kulje tänään. Toki ei luista suksikaan. On hieman liikaa pakkastakin vielä näin aamusta. Pakko hiihdellä vain riuhtomatta. Jo viides päivä peräkkäin jonkinlaista treeniä voi olla liikaa. Menköön palauttelin piikkiin koko reissu. Kastui se paita kumminkin ja sehän on tarkoituskin. Vein iltapäivällä Polarini Hyvinkään huoltoon, jossa todettiin vikaa olevan lähetinvyön nepparin juuren liitoksessa. Testipenkissä syke hyppi myös lähelle kahtasataa. Koko paketti oli lähetettävä tehtaalle tutkittavaksi. Onneksi on toinen laite varalla. Ilman kun ei osaa lenkille lähteäkään.
Su 13.3.
Kaunein mahdollinen kevätaamu valkeni jälleen hyvin kylmänä. Pakkasta -15. Ei tullut huilit mieleen kun sukset löin auton katolle ja hain kaverit mukaan ja lähdimme hiihtovaellukselle osin moottorikelkkauria pitkin ja osin – lman mitään latuja. Paalijärveltä lähdettiin metsiä pitkin Suolijärvelle. Sieltä peltoja pitkin Hirvijärvelle ja takaisin Paalijärvelle. Aikaa paloi kaikkine kiemuroineen reilut kolme tuntia. Kevät on luonnossa kuljeksimisen kulta-aikaa. Vauhti ei ollut missään vaiheessa kova. Eikä se ollut tarkoituskaan. Kotona neljä tuntia ja taas ollaan menossa salille. Rinta, hartiat ja ojentajat. Nyt voi sanoa että tyhjät oli rukkaset kun kotiin ajelin. Huomenna maanantaina on lepopäivän vuoro. Se on varma juttu se. Tiistaikin menee vielä Vääksyn Tallukassa metsästysampumatuomareita kouluttaessani. Eli pari helpompaa päivää tässä välissä.
Viikko 11
Ke 16.3.
Salille olisi pitänyt mennä mutta kun kuuntelin säätietoja niin päätin hyödyntää viimeisen kauniin illan hiihtämällä. Riuttaan suuntasimme hyvän kaverini Ekin kanssa. On se kumma että aina kun menemme yhdessä lenkille tai minne tahansa kuntoilemaan niin aina tulee jonkin asteinen kisa. Niin kävi nytkin. Läskiksi meni koko keikka kun oli 110 lasissa. Mutta kivaa se silti aina on. Puolin ja toisin. Tänään saan Polarini huollosta. Meni korjaus takuuseen. Tämä puoli pelaa kotimaisilla tuotteilla hyvin.
To 17.3.
Salilla vuorossa vatsa, jalat, pohkeet. Toistokertojen nosto tekee homman raskaaksi. kotiin mennessä kuitenkin hyvä fiilis
Pe 19.3.
Salilla keskivartalo ja kädet. Loppuun meni paukut kun kaikkensa antoi. Talvilomakin alkaa lähestyä ja mieli palaa jo Ison-Syötteen rinteille.
Viikko 12
Ma 21.3.
Tämän viikon olin töissä aamuvuorossa. Kun kerrankin pääsin ajoissa hommista niin mieli paloi keväisille laduille Usmin metsiin. Siis sinne. Hiihtelin ensin perinteistä nautiskellen Ladun majan lenkin ja sitten vaihdoin luisteluun. Kova tuuli aukealla ei tehnyt luistelusta mukavaa. Kelikin oli hieman nihkeä vaikka ura oli juuri ajettu. Vajaa pari tuntia siinä tuli nautiskeltua. Paita kuitenkin kastui kuten oli tavoitekin.
Ti 22.3.
Salillehan sitä olisi pitänyt mennä mutta kaunein mahdollinen kevätpäivä veti kuitenkin miehen. suksille. Kun vielä tiedossa oli että torstaina lähdetään ajelemaan Isolle-Syötteelle niin pitihän nauttia keväästä ja loistavasta kelistä. Eilinen tahmeus oli poissa ja suksi kulki hyvin. Jotenkin koko mies oli ihan eri vireessä kuin eilen. Kurja kun kevät aina katkaisee kauden juuri kun on päässyt siihen vireeseen että hiihto on helppoa ja kivaa.
Pe 25.3.
Eilinen päivä istuttiin autossa kun matkattiin pudasjärven perukoille. Siksi heti aamulla oli jo kova kiire laduille. Aamu valkeni sumuisena vaikka pakkasta oli muutama aste. Kahdeksan jälkeen olimme jo ladulla. Keli oli ihan hyvä. Kilometrejä ei tullut kovin paljon kun hiihtelin vaimon kanssa hänen omaa vauhtiansa. Puolen päivän jälkeen olimme jo pyrkimässä Syötekeskuksen mäkeen. Kamat vuokraamosta ja rinteeseen siis. Keli muuttui siten että välillä paistoi ja välillä tuli tummia pilviä ja jokunen kuuro vettä ja räntää. Olimme jo laskeneet moneen kertaan kaikki mäet kun satuimme parhaan vesi ja lumikuuron aikaan mäkeen jolloin näkyvyys oli tosi huono. Laskin kaverini perässä ja väistin rinteen vasempaan reunaan näkemättä että tamppari ei ollut ajanut aivan valliin saakka rinnettä kovaksi vaan reunassa oli reilusti 5 metriä pehmeää lunta. Koska lasit olivat tippoja täynnä ja näkyvyys heikko en nähnyt pehmeän ja kovan rajaa lainkaan vaan tulin siihen melko kovalla vauhdilla pikku sladissa. Jokainen arvaa kuinka siinä käy kun joudut yllättäen kylkimyyryssä pehmeälle. Sukset jäi siihen ja ukko muuttui lentomatkustajaksi. Ei se ilimalento mittää mutt se äkkipyssäys sanotaan. Unohtui laskettelun kultainen sääntö: Pidä suksen pohjat lunta kohden. Ehkei tuossa olisi käynyt sen kummemmin jos housujen henkselien solki ei olisi ollut niin iso mötikkä kuin oli ja että se osui juuri korkeimpien kylkiluiden kohdalle. Toinen hölmöys oli se että povitaskussa oli rahapussi ja pussissa kolikoita. Tietysti sekin osui juuri samalle kohdalle. Nämä vimpaimet kun laitetaan maata vasten ja ukko vauhdilla siihen päällimmäiseksi niin muuta ei tarvittu kun heti äänestä kuulin että nyt katkesi jotain. Yllättävän kova naksaus se oli. Selvittyäni tolpilleni ryhdyin tunnustelemaan mikä katkesi. Jalat ja kädet tuntui ehjiltä. Kylkiluu se oli kun paukahti. Sen tunsin ilkeästä pistosta rinnassa. Olin ajanut noin suksen mitan pehmeälle jossa pehmeää lunta oli noin 10 cm. Sukset vaan jalkaan ja rinne alas. Laskut loppui siihen sillä erää ja miehet matkaamaan kohden Pudasjärven terveyskeskusta. Omaa hölmöyttä kun ei voinut odottaa 10 minuuttia sateen taukoamista.
Suomalainen kun on hullu niin illalla kävimme vielä Villen kanssa luistelemassa hieman toista kymppiä. Kumma kyllä mutta hiihtää voin kun ei tee kovin voimakkaista käsiliikkeitä ja tasatyöntöä ei voi tehdä ylävartalolla auttaen ollenkaan.
La 26.3.
Hiihtokeleistä loistavin keli. Päätimme käydä kahvilla Ahmatuvalla. Matkamittariin kertyi vajaat 20 kilometriä ja se oli helpoin koskaan hiihtämäni tuon mittainen matka. Luisto oli niin mahtava että suksi meni kuin itsestään. Täysi liisterikeli mutta voitelu osui ihan nappiin. Syönnin jälkeen jälleen rinteeseen tällä kerralla Isolle-Syötteelle. Ensimmäisellä laskulla oli sellainen tunne että luonto oli hieman pois eilisen kuperkeikan takia. Mutta se haihtui siinä. Kolusimme jokaisen rinteen mitä ko. paikasta löytyy. Mäet oli tosi hyvässä kunnossa. Nyt ei tullut kuperkeikkoja. Melko jyrkkiä ovat nuo mustat rinteet. Niissä saa vääntää jo ihan tosissaan ettei vauhti karkaa hillitsemättömäksi. Illalla kävimme hotellilla vielä hieman bailaamassa Telaketju nimisen bändin vauhdittamina. Pojat veti melko rankan 2 tunnin esityksen yhteen putkeen. Tuota menisi katsomaan toisenkin kerran.
Su 27.3.
Oli taas vaimon kanssa hiihtelyn vuoro. Nautittiin hyvästä kelistä ja kauniista maisemista. Iltapäivällä taas Ison-Syötteen mäkeen. Sama ohjelma kuin eilenkin eli kaikki rinteet koluttiin. Välillä tuli koitettua oikein kunnolla vauhdin huumaakin. Hauskaa puuhaa kun ei törttöile. Huomenna onkin taas ajo kotiin. Talvilomaa on vielä koko ensi viikko.
Viikko 13
La 2.4.
Menipäs tuo lomaviikko niin että tuli puuhasteltua kaikenmoista mökillä ja kuntoilut jäi sikseen. Jotenkin tuo kipeytynyt kylkiluu ei paljon houkutellutkaan raskasta tekemäänkään. Ei tullut mieleenkään lähteä salille. Kuitenkin aamulla kävimme yhden kaverini kanssa hangilla luistelemassa. Pikku paussin jälkeen se meni kuin itsestään. Viitisentoista kilsaa pelloilla kauniina kevätaamuna on sitä mikä pitäisi jokaisen Suomalaisen päästä kokemaan. Iltapäivällä kaadettiin mökillämme iso koivu ja sen perkauksessa olikin puuhaa moneksi toviksi.
Su-Ti 3.-5.4.
Työviikko alkoi taas maanantaina. Koivun oksien kimpussa tuli vietettyä tunteja iltaisin. Kirvestä kun voi heiluttaa vaan kyynärpäästä alkaen. Olan takaa ei voi lyödä lainkaan. Nyt on kuitenkin runko palasina, oksat karsittuina ja risut poltettu. Otin talteen kaikki sormea paksummat nappulat joita on sitten kiva kesällä poltella iltanuotiolla. Eräänlaista kuntoilua tuokin joskin puoliteholla. Ilman naapurin Janin apua runkoa en olisi paloiksi saanutkaan kun en pystynyt kiekkoja nostamaan hydrauliseen halkaisijaan. Kirveellä niitä ei liikerajoitteinen olisi saanut halki ikinä. Kiitokset Janille suuresta avusta.
Viikko 14
Ke 6.4.
Minua alkoi jo huolestuttaa oman kunnon kehitys kun tuli tässä hieman takapakkia. Päätin lähteä juoksulenkille varovasti. Yllättävää kyllä mutta se ei satu kun ei aja läkähdyksiin. Hölkkä sujuu ihan kivasti ilman kipuja. Hieman on toispuoleinen tunne kun lähtiessä toinen puoli suuta on vielä tunnoton hammaslääkärin puudutuksen vuoksi. Matkalla sekin tunne katosi. Jotenkin oli ilman saannissa vaikeuksia. Johtunee osin tosi sankasta kaupunkipölystä. Jalat menisi mutta keuhkoista ahdistaa oli tuntemus tänään. Sykemittarikin oli unohtanut hyvät tapansa ja näytti liian suuria lukuja. Positiivista että juosta voi ja nyt keskitynkin siihen voimakkaasti.
Pe 8.4.
Työviikko on taas takana ja vapaa on hyvä aloittaa kunnon lenkillä. Yhdeksän ja puolen kilsan lenkki tuntui sopivan mittaiselle etukäteen. Jokin vaan raskantaa niin ettei oikein juoksu kulje. Piti välillä kävellä. Helpommin meni kuitenkin kuin edellisellä lenkillä. Onhan tässä takana melko heikot 2 viikkoa joten tahtia on parannettava. Jotenkin tuntui kesken lenkin niin kuin olisi sisäkalut irti tai rintalasta halki. Jotain ylimääräistä liikettä on rinnuksissa sopivasti askellettaessa. Voisikohan olla että kuperkeikka rikkoi jotain muutakin kuin kylkiluun.
Su 10.4.
Kuntosalilla pitkästä aikaa. Kolme viikkoa edellisestä käynnistä! Yllättävää että lähes kaikkia koiteltuja temppuja saatoin tehdä. Jotkin liikkeiden ääriasennot eivät suju kivuitta mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä pohja jatkaa. Vuorossa oli keskivartalo, kädet, hauikset. Paussi on jättänyt jälkensä ja takapakkia tuli jonkin verran. Ei auta itku vaan otetaan uudelleen kiinni rytmistä ja katsellaan eteenpäin. Tumput tyhjeni ihan kivasti kuten ennenkin. Sarjat sain kylläkin tehtyä joskin hieman irvistellen välillä. Toki olin pilkkonut aamupäivän halkoja kirveellä joten senkin vaikutus näkyi lähinnä väsähtäneenä selkänä. Jannella on varmaankin puhelin rikki kun häneen ei saa yhteyttä. Ei pariin viimepäivään.
Viikko 15
Ti 12.4.
Ampumaharjoittelun päälle kävin hölkkäämässä 7 kilometrin lenkin. Ilma oli kovin tuulinen ja viileä. Jostain syystä aina vaan raskantaa tuo juokseminen. Pientä parannuksen merkkiä on mutta paremminkin on mennyt tänä talvena. Sykkeet on jostain syystä kovin korkealla.
To 14.4.
Salivuoro ja ensimmäinen voimakestävyys harjoitusjakson ilta. Jannen laatima ohjelma ei paperilta katsottuna vaikuttanut ihan hirmuiselle. Asiansa se kylläkin ajoi ja hyvin tyhjeni kädet. Rinta, hartiat ja ojentajat oli kohteena. Kuitenkin kun tulin kotiin niin päätin käydä ihan tuollaisen kevyen juoksulenkin. Juoksin vain 3.5 kilometriä ja se antoi uskon paremmasta huomisesta kun oli taas vaihteeksi helppoa. Vanhan tutun lenkin aika oli taas tippunut vaikka kuvittelin pitäväni suunnilleen samaa vauhtia kuin ennenkin. Paino ei nyt ole muuttunut juuri minnekään moneen viikkoon. Johtunee varmaan talvilomalla ja kipuajalla ruokavaliosta lipsumisesta. Nyt taas skarpataan. Eipä onneksi ole paino noussutkaan.
La 16.4.
Kaunis aamu herätti ajatuksen että nyt kevään ensimmäiselle rullaluistelukeikalle. Mitä siinä muuta kuin tuumasta toimeen ja aamukahdeksan maissa olin jo menossa. Toissapäivän ohjelmanmuutos sai käsivarret helliksi joten ajattelin sauvatyöskentelyn tekevän käsille hyvää. Niinhän se tekikin. Kävin Hyvinkäällä mutkan mutta aikaa paloi 10 minuuttia ennätystäni enemmän. Tuuli sattui olemaan juuri väärinpäin eli takaisin tullessa oli vastatuuli. Kumma miten kevytkin tuuli vaikuttaa luisteluun. Käsistä oli suurin puhti jäänyt salille. Jalat kyllä pelasi ihan hyvin. Ihan hyvä tunne näin ensimmäiseksi reissuksi. Iltapäivällä sitten menin salille klo 15. Janne oli kehittänyt taas uudet ohjelmat ja joitakin uusia liikkeitä oli tullut mukaan. Tönkköjä paikkoja oli taas tiedossa huomiselle. Hammasvaivojen takia jouduin penisilliinikuurille. Olisikohan sillä jotain osaa asiaan mutta moista hikeä en ole salilla ennen saanut. Nyt mökille ja saunan lämmitykseen.
Su 17.4.
Saunapuiden kimpussa meni mökillä lähes koko päivä. Eilinen salireissu sai jalat helliksi. Kun olin koko päivän kyykkinyt klapipinolla niin illalla kun tulimme kaupunkiin, oli jalat kumman pökkelöt. Tuli aika paljon “jalkakyykkyä” päivän mittaan. Kun huomenna on taas salivuoro niin ajattelin hieman verrytellä kinttuja ja läksin heti pikkuiselle juoksulenkille. Se olikin ihan hyvä juttu. Jalkojen puolesta kaikki toimi hyvin. Suorastaan kumman hyvin vaikka venytellessä sattuu niin saamaristi reisilihoihin. Kaupunki- ja siitepöly sen sijaan aiheuttavat minulle hengitysongelmia. On kohta taas Zyrtekin aika. Onneksi ko. aineella ongelmat pysyvät ihan hyvin hallussa. Syke pysyi ihan siedettävissä lukemissa.
Viikko 16
Ma 18.4.
Kuntosalilla kolmas uudenlainen harjoitus. Kohteena vatsa, selkä ja hauikset. Salille mennessä oli paikat jo ennestään hellinä joten etukäteen ajattelin että tuleekohan tästä mitään. Tulihan siitä. Hyvälle tuntui. Yksi uusi liike oli tullut mukaan ja kuormat koventuneet.
Ti 19.4.
Juoksulenkin vuoro. Päätin hakea syksyiseltä metsästyskaveriltani Javanaisen Ekiltä hänen Norjan Harmaan hirvikoiran Milan lenkille mukaan. Hieman se haittaa juoksua kun toisella kädellä joutuu hallitsemaan koiran temppuja. Yhteinen 11 kilometrin lenkki sujui kuitenkin hyvässä yhteisymmärryksessä. Koirakin merkkasi parissa kohdassa hirvetkin joten metsissä on elämää. Vaikka päivällä oli reidet hieman tukossa niin juoksua se ei tuntunut haittaavan. Sykekin pysytteli kohtuulukemissa. Keli oli juoksemiseen sopiva kun lämmintä oli vain 2 astetta. Metsäisen reitin takia kovahko tuulikaan ei haitannut menoa.
To 21.4.
Salivuorolla vatsa, jalat, pohkeet. Vatsaliikkeet tuottavat jatkuvasti ongelmia. Jotenkin siellä kehitys näkyy hitaimmin. Käsissä ja jaloissa on tapahtunut enemmän. On vaan jatkettava ja uskottava. Juoksulenkki sai rentoutettua koipien jäykkyyttä ja tänään ennen salille tuloa koivet oli lähes normaalissa tilassa.
Pe 22.4.
Kolea keli jatkuu. Paikoin on luntakin maassa metsäisemmillä osuuksilla. Hain Milan taas kaveriksi ja tein saman 11 kilometrin lenkki kuin tiistainakin. Nyt kun tuntui kulkevan niin annoin mennä. Oikea näyttää olevan suunta harjoittelussa.
Su 24.4.
Salilla vatsa, selkä hauikset. Tietyt liikkeet tuntuvat helpottuvan joten pakko itsekin todeta että jotain kehitystä tapahtuu. Selkä hieman oireilee.
Viikko 17
Ti 26.4.
Paras ilta meni metsästysseuran kokouksessa. Päätin palaverin jatkoksi vaihteeksi heittää pikku lenkin fillarilla. Kävin mutkan Hyvinkäällä tutulla kääntöpaikalla, jonne rullaluistelijatkin aina poikkeavat. Mennessä oli kovahko vastatuuli. Tuulenpitävää olisi saanut olla jalassakin. Meinasi käydä munaskuille viileäksi tuo tummuvan illan tuuli. Vaikka tämä oli ensimmäinen edes hieman pidempi pyörälenkki niin se meni ihan kivasti. Aikaa meni alle tunti. Hyvin jaksoin polkea kohtalaisen kovalla teholla tuon ajan. Keskisykekin nousi 131 lukemiin joten kyllä se treenistä kävi. Jalat on selvästi vahvistuneet saliharjoitusten takia. Hyvä juttu.
Ke 27.4.
Salilla vuorossa rinta hartiat, ojentajat. Jotenkin tuntui taas niin raskaalle kaikki. Kädet meni ihan tilttiin. Kuitenkin piti salin jälkeen päästä hieman juoksemaan joten hölkkäsin muutaman kilometrin kevyen lenkin. Sekään ei tuntunut helpolle jostain syystä.
To 28.4.
Taitaa johtua siitä että ekat hirvenjuoksut on tulevana maanantaina kun haluttaa niin kovasti juoksulenkeille. Hain Ekin koiran taas kaveriksi ja painelimme saman 11 kilometrin lenkin kuin aiemminkin. Ei kulkenut juoksu nytkään. Missähän nyt taas on vika. Johtuneeko siitä kun keskivartalossa on selvää jäykkyyttä. Pitänee etsiä sopiva venyttely ja saada kankeus asettumaan.