Taustaa:

Terve! Olen Eero Räsänen, 52 vuotias kouluttaja Nurmijärveltä. Työskentelen paikallisessa aikuiskoulutuskeskuksessa Riihimäellä. 

Nuorempana tuli harrastettua aktiivisesti ja kilpailumielessä ensin painonnostoa ja sittemmin pääasiassa voimanostoa. Mutta kun tulee perhettä ja paljon muuta ajateltavaa, tahtovat harrastukset väkisinkin jäädä vähemmälle huomiolle. Valitettavasti ruokahalu on säilynyt ennallaan vaikka liikunta onkin vähentynyt, ja kuin varkain entisestä atleetista on tullut kotletti. Samalla ovat kimppuun hiipineet suomalaiskansalliset kulttuuritaudit eli kohonnut verenpaine ja aikuisiän diabetes. Aivan hento poika en ole koskaan ollut, mutta nyt on korkea aika tehdä sekä elopainolle että kunnolle jotakin. Samalla terveydentilankin pitäisi kohentua.

Eero Räsänen

Viikko 37(

Ma 6.9.

Sovitaan Jannen kanssa painonhallinnan ja kunnon kohottamisen tavoitteista, eli paino pitää saada kohtuulukemiin ja vatsan kohdalle tippuneet lihakset takaisin oikeille paikoilleen. Janne oli tehnyt dieetin tulevalle kahdelle kuukaudelle. Alustavasti silmäiltynä syötävät määrät vaikuttavat melko “runsailta”, ja juotavat vesimäärät suorastaan hurjilta. Ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus laittaa aineenvaihdunta liikkeelle, opetella syömään terveellisemmin ja säännöllisemmin sekä kohottaa lihaskuntoa tulevia koitoksia kestämään. 

Ti 7.9.

Painon mittaus aamulla, lähtöpainoksi muhkeat 114.4 kg elopainoa. Sitten aamupalaa puraisemaan ja tonnikalasalaattia evääksi tekemään. Kahden tunnin välein tankkaaminen tuntuu melko työläältä, kun ei ole tottunut päivän mittaan paljoa syömään. Tankkausaikataulu meni vähän vinksin vonksin koko päivän. Ei kuitenkaan näläntunnetta missään vaiheessa. 

Ke 8.9.

Tankkausaikataulun pitämisessä taas vaikeuksia, samoin unohtui veden latkiminenkin ajoittain. Syömismäärät toteutunut, ei näläntunnetta. 

To 9.9.

Syömisaikataulun ja veden juonnin suhteen onnistuneempi päivä. Paitsi että emäntä toi illalla valmista pitsaa ja olutta, joita ei kerta kaikkiaan pystynyt vastustamaan. Illalla sen verran vielä vatsa täynnä, ettei iltapalaa tarvinnut. 

Pe 10.9.

Kaikki ateriat syöty suunnilleen ajallaan ja vettäkin juotu ainakin 3 kolme litraa. Toiletin läheltä ei ole kannattanut pitkille retkille lähteä. Tuntuu siltä kuin ulos olisi tullut ainakin litra enemmän kuin on juotu. 

La 11.9.

Kotioloissa on syömisen ja juomisen aikataulun toteuttaminen helpompaa. Ensimmäisen kerran illalla pienoinen näläntunne ennen iltapalaa. Kaikin puolin onnistunut päivä. 

Su 12.9.

Syömisen aikataulut ja määrät toteutuneet, juominen unohtui välillä. Lounaalla grillattua kanaa ja pieni vuori riisiä. Ennen iltapalaa kuitenkin hienoinen näläntunne ja pään kivistys, joka johtunee nautitun nesteen määrästä. 

Viikko 38

Ma 13.9.

Syömisen ja juomisen suhteen keskittymisvaikeuksia. Päivän välipalat ja ateriat kertaheitolla klo 14,30. Iltatouhut onnistuivat paremmin. Onnistuneen nestetankkauksen seurauksena ainakin 5 kertaa toiletissa yöllä. 

Ti 14.9.

Painon tarkistus aamulla; 109.6 kg, eli yllättäen 4 kiloa kadonnut viikossa. Verensokeriarvo aamulla ennen aamiaista 4,8, joka on vähän alhainen. Pitäisi olla 5,7, tarvii tarkkailla useammin kuin kerran viikossa. Syöminen ja juominen alkaa sujua paremmin, melkein itsekseen. Huomaan että jos ei juo tarpeeksi, alkaa päätä heti särkeä. Illalla verensokeri 5,7 ennen iltapalaa, joten päätän jättää päivittäisen insuliinin (65 yks) ottamatta, jottei mene arvot liian alas. 

Ke 15.9.

Verensokeri aamulla 6,4. Syömisen ja juomisen suhteen onnistunut päivä. Illalla verensokeri 7,5 iltapalan jälkeen, ja jätän taas insuliiniannoksen ottamatta. Olispa hienoa, jos insuliinin ja muut lääkkeet voisi jättää kokonaan pois. Aamulla pitää ottaa viisi nappia erilaisia verenpaine, kolesteroli ja sokerilääkkeitä. Alkavat kohta käydä aamiaisesta, kun mahalaukku toivottavasti kutistuu. 

To 16.9.

Paino aamulla 108 ja verensokeri 6.9. Yli kuusi kiloa painosta lähtenyt. Syömisen ja juomisen suhteen onnistunut päivä. Illalla veren sokeri ennen iltapalaa 5,1, joten jätän insuliinin jälleen ottamatta. Iltapalan lisäksi kaksi banaania varmistamaan ettei verensokeri pääse liian alas. 

Pe 17.9.

Verensokeri aamulla 7,5. Syömisen ja juomisen suhteen onnistunut päivä. Pikkuisen tuli laitettua salaattiin oliiviöljyä, kun alkoi tuntua kuivalta. Vaimo oli kysynyt terveyskeskuksesta, voiko insuliini jättää kerralla pois. Kielsivät jyrkästi kerralla pois heivaamisen, ja antoivat ohjeeksi vähentää määrää pikku hiljaa, koska sillä on muitakin tehtäviä kuin verensokerin kurissa pitäminen. Vielä patistivat diabeteshoitajan puheille läksytettäväksi ja lisää ohjeita kuulemaan. Otan illalla insuliinia 30 yksikköä, eli noin puolet normaalista. Illalla käydään Jannen kanssa salilla katsomassa oikeat liikeradat treeneihin. Ymmärsin olla liikaa innostumatta, vaikka edellisestä treenauksesta onkin kulunut vain 10 vuotta. 

La 18.9.

Aamupaino 108 kg ja verensokeri 7,8. Otetaan vielä verenpaine, joka näyttää 143/87, pulssi 57. Normaalisti verenpaineeni on ollut jossain 160/97, joten kehitys näyttä menevän oikeaan suuntaan. Ruokailu ja vesitankkaus toteutunut suunnitelmien mukaan. Illalla insuliinia 30 yks, jota kenties täytyy nostaa, jos verensokerin aamuarvo on vielä koholla. Rintalihakset vähän kipeät, vaikka yritin ottaa kevyesti. 

Su 19.9.

Verensokeri 7,6, nostan iltainsuliinin määrää 40 yksikköön. Muuten syömisen ja juomisen suhteen melko tavanomainen päivä, paitsi että taas grillattiin kanaan ja tuli syötyä sen kanssa melkoinen annos riisiä. Tuli melkein ähky kun söin niin runsaasti äkkiseltään. 

Viikko 39

Ma 20.9.

Maanantai on syömisen ja juomisen suhteen vaikea päivä, kun ei oikein tahdo muistaa ja ehtiä näistä huolehtia. Kiirettä mukamas pitää. 

Ti 21.9.

Paino aamulla 107,8 kg, eli pikkuriikiisen olis taas lähtenyt. Verensokeri hyvä 5,9. Tankkaus onnistuneesti. Ensimmäisen kerran huomasin, että housut ovat väljentyneet, ja muutenkin tuntuu tosi hyvältä. 

Ke 22.9.

Verensokeri aamulla hyvä 5,8. Tankkaukset tuntuu menevän rutiinilla, salaattiin on tarvinnut lisätä vähän öljyä, jotta ei tunnu kovin puisevalta. Muuten ateriat maistuvat, eikä ole vielä tehnyt mieli mitään erityisiä herkkuja. Söin 10 pientä kotimaista omenaa päivällä, kun olivat niin makeita. No mahahan siitä turposi ja olo oli kuin ilmapallolla. 

To 23.9.

Päivällisellä vaihteeksi 3 keskikokoista perunaa ja sama määrä kanapihvejä. Pihvit oli paneerattuja valmispihvejä joissa oli jauhokuori, joka olisi kaiketi kannattanut kaapia pois. Mutta kun ei kerennyt. Syönnin jälkeen tuntui aika täydeltä, yhden kumpiakin olis varmaan voinut jättää syömättä. Muuten tankkaus ohjelman mukaisesti. 

Pe 24.9.

Ruoka ja vesitankkaus ohjelman mukaisesti, päivälliseksi taas kanapihvejä ja vihanneksia. Päivällä sorruin taas syömään omenoita, josta tutut seuraukset. Jos autot kävisivät “biokaasulla”, olisin varmasti kahvin, ruisleivän ja omenoiden avulla polttoaineen suhteen omavarainen. Iltapäivällä oli tarpeen käydä pariin otteeseen mukavuuslaitoksessa soittelemassa porilaisten marssia. 

La 25.9.

Kotiaskareiden lomassa tankkaus melko onnistuneesti. Päivällisellä jääkaapista löytyneitä edellisen viikon jämiä, mutta kuitenkin ruokavalioon kuuluvia ja siten sallittuja eineksiä. Päivän ohjelmastani, askareisiin kuuluvista työohjeista ja käytettävissä olevista työaikaennusteista vastasi tapansa mukaan emäntä. 

Su 26.9.

Kurkku kipeä ja palelee. Aamupäivän välipala jäi syömättä, josta jonkinmoinen näläntunne ennen lounasta. Grillatun kanan ja hyvän riisiannoksen jälkeen nälkä kyllä helpotti. Iltapäivällä paistoi yllättäen aurinko, jota olinkin jo jonkin aikaa odoteltu, jotta pääsisin katolle paikkaamaan piipunjuuren vesivuotoa pikihuovalla. Ei muuta kun hommiin, kunnes illemmalla sää äkkiä synkkeni ja sadekuuro pakotti keskeyttämään. Aikaa olikin vierähtänyt siten että kello oli jo 19.00, joten iltapäivän välipala ja päivällinen olivat jääneet syömättä. Iltapalasalaattia ja puuttuvia aterioita korvaamaan pistelin taas lounaalta jäänyttä kanaa ja riisiä 

Viikko 40

Ma 27.9.

Maanantai on säpinäpäivä. Syöminen ja erityisesti juominen onnistui kuitenkin hyvin. Taisin kitata enemmän kuin kolme litraa päivän mittaan, josta seurauksena usein toistuvia ja määrätietoisia vierailuja toiletissa. Tällä viikolla on tarkoitus aloittaa saliharjoittelu, mutta kurkku tuntuu kipeältä ja ääni on painuksissa. Taitaa olla parempi olla tänään menemättä. 

Ti 28.9.

Kurkku aamulla vähän peevelin kipeä, mutta käynti puntarissa parantaa hieman oloa. Vaaka pysähtyi lukemiin 106,5 eli noin kahdeksan kiloa lähtenyt. Jotenkuten pystyy päivän mittaan puhumaan, mutta ääni on niin matala että ikkunalasit helisevät. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti, lisäksi muutama (8kpl) pieni kotimainen omena. Sen verran höntti olo, ettei salille lähtö houkuttele. 

Ke 29.9.

Kurkku tuntuu tosi kipeältä. Olo on kuin vanhalla sirkushevosella, kun liikkeelle lähteminen ja hirnuminenkin vaativat ensin perusteellista venyttelyä ja lämmittelyä ennen kuin alkaa taas tolpillaan pysyä. Verensokeri aamulla 7.0, joten päätän vähentää omenoiden syöntiä. Tuli niitä kuitenkin päivä mittaan muutama napsittua, muuten tankkausten suhteen hyvä päivä. Salihommat taitaa jäädä ensi viikkoon. 

To 30.9.

Aamulla kurkku edelleen kipeä, nieleminen vaikeata, oikea korva lukossa ja olin nukkunut puoli tuntia liian pitkään. Lisäksi emäntä väitti että olin pitkästä aikaa kuorsannut kuin sepelimurskain. Oikea reippailijan toiveaamu. Tankkauksen päivän mittaan kuitenkin ohjelman mukaisesti, vaikkei oikein olisi maistunutkaan. Kahvia päivän aikana ainakin 1 litra ja illalla lämmintä teetä 5 mukillista, ja sitten yöllä lukemattomia käyntejä toiletissa. 

Pe 1.10.

Kurkku vähän parempi, verensokeri 5,1 aamulla ja muutenkin pirteämpi olo. Tankkaukset ohjelman mukaisesti, nielemisessä jonkin verran vaikeuksia. Apteekin kurkkutableteilla ja juomalla Riihimäen vitamiinirikasta lämmintä vesijohtovettä päivästä jotenkin selvittiin.

La 2.10.

Synttäripäivä. Jannen kanssa oli sovittu että tänään saisi sekä syömisen että juomisen kanssa vähän irrotella. Iltapäivään meni ohjelman mukaisesti, mutta täytekakkua en pystynyt enää vastustamaan. Sitä tuli pisteltyä kunnioitettava määrä sukulaisten yllytyksestä. Illalla perinteinen suomalainen viikonlopun madontappokuuri, vähän niin kuin varmuuden vuoksi kun on tullut viime viikkoina syötyä raakoja vihanneksia enemmän kuin koskaan. Yöllä närästikin sitten koko rahan edestä. 

Su 3.10.

Ei muuta kuin aamusta takaisin tankkausohjelmaan. Lounaaksi grillattua kananrinta reilun riisiannoksen kera ja päälle kunnon päiväunet. Iltapäivällä kuitenkin lisää synttärivieraita, kakkua ja kaikkea muuta hyvää mahan täydeltä. Vähän omaatuntoa kolkutteli, josta tunnistin sitä vielä jonkin verran olevan, siis omaatuntoa.

Viikko 41

Ma 4.10.

Takaisin tankkausohjelmaan, joka onnistuikin ilman merkittävää ponnistelemista. Illalla kävin katsomassa kuntosalia, jossa olin aikonut aloittaa salitreenit, mutta sinne ei päässytkään ilman kulkukorttia sisälle. Lasin läpi erotin ilmoitustaululta kulkukortin kausihinnat, jotka olivat sen verran kohtuullisia, että tarvitsee hankkia kortti ensi tilassa. Illalla kuitenkin ennen iltaruokailua aivan hirvittävä nälkä, ilmeisesti vatsa ehti kahdessa päivässä tottua runsaampiin annoksiin. 

Ti 5.10.

Paino 106,5, ja verensokeri 6,6 aamulla. Viikonlopun vapaampi syöminen ei näyttäisi päässeen pahasti sekoittamaan saavutettuja lukuja. Tankkausten suhteen varsin onnistunut päivä. Omenoita tuli kyllä taas pisteltyä aika monta. 

Ke 6.10.

Verensokeri aamulla 6,0, eli aika hyvä. Syömisen ja juomisen tankkaukset määrällisesti ja ajallisesti ohjelman mukaisesti, eikä mainittavaa näläntunnetta. Päivän mittaan yritän urkkia tietooni mistä kuntosalin kulkukortteja voisi lunastaa. Nurmijärven kunnan nettisivuilta irtoaa muutama puhelinnumero, joihin soitettuani saan tietää että kortin voi lunastaa virka-aikana kuntosalilta. No oikeassa paikassa jo kyllä käytiin, mutta liian myöhään illalla. 

To 7.10.

Kiireen oloinen päivä. Neljän maissa huomaan, että mukana olleet eväät ja juomiset ovat kadonneet. Siis tankkaus on onnistunut ja päätän lähteä vaihteeksi kotiin syömään ja juomaan. Sen verran on ollut ohjelmaa ettei tahdo nimeään muistaa, onneksi ajokortista voi tarkistaa. 

Pe 8.10.

Aivan kuin kurkku tuntuisi kipeämmältä kuin eilen. Aamulla kävin terveyskeskuksessa verikokeessa diabeteshoitajaa ja lääkärissä käyntiä varten. Tarkistellaan vähän ensi viikolla miten taudit jakselevat. Poikkean myös pikaisesti tekemässä kaupat salin kulkukortista urheilukeskuksessa. Tinkiminen ei auta, opiskelijaksi olen liian vanha ja yläpään invaliditeettia ei huomioida. On se niin väärin, sitten vaan viivana töihin. Aamupala piti jättää terkkarikäynnin vuoksi syömättä, joten ensimmäiseksi eväitten kimppuun töissä. Ja sitten määrätietoista työskentelyä tankkausvajausten eliminoimiseksi, kunnes lopulta ainakin määrällinen onnistuminen. 

La 9.10.

Kurkku kipeä, oikea korva kipeä ja oikeaa keuhkoakin repii yskittäessä. Tauti tuntuu vain leviävän. Emännälle pidän tunnepitoisen puheen jossa kiitän yhteisistä vuosista, ja varoitan että taitaa olla nyt menoa. Tankkaukset kuitenkin kohtalaisen onnistuneesti. Lounaaksi grillattua kanaa ja kolmen normaalin ihmisen annos riisiä, ja iltapäivällä välipalaksi niin monta omppua etten kehtaa tunnustaa. Emännän mielestä minulla taitaa olla vielä toivoa, ruokahalun perusteella muka. 

Su 10.10.

Kurkku vielä sen verran kipeä, että aamun vesitankkauksessa piti käyttää lämmintä vettä. Syömiset ja juomiset muuten ohjelman mukaisesti, paitsi lounaaksi grillattua pihviä ja taas muhkea annos riisiä, päivällä välipalaksi 5 omenaa, ja kuumaa hedelmäteetä päivän mittaan ainakin 6-8 isoa mukillista. Ja illalla vielä viimeiseksi muutama omena ja päärynä. Hedelmäteestä löysin useita makoisia makuja, ja muutenkin olen havainnut että ohjelman aikana makuaistini on selvästi parantunut tai palautunut. Liekö seurausta suolattomasta ja rasvattomasta ruokavaliosta. Ilmeisesti. 

Viikko 42

Ma 11.10.

Verensokeri aamulla 5,0 eli oikeastaan yllättävän hyvä, vaikka vähän pelkäsin että viikonlopun runsaat päivälliset ja hedelmät olisivat vielä vaikuttaneet arvoihin. Tankkausten suhteen oikea mallipäivä. Kurkkukipu tuntuu vaihtuneen nenän tukkoisuuteen ja nuhaan, ettei vain alkaisi parantua juuri kun pääsi tottumaan matalankäheällä äänellä raakkumiseen. Salitreenien kanssa huonoa onnea, emäntä kateissa koko illan jollakin askartelukurssilla, ja kotona vasta klo 21 jälkeen. Piti olla kotimiehenä. 

Ti 12.10.

Aamulla iloisia yllätyksiä: puntari näyttää 105,1 kg eli yli 9 kg lähtenyt, ja verenpaine hyvä 143/88. Tankkaukset kokolailla ohjelman mukaisesti. Päivälliseksi riisi/jauheliha pataa, joka ei kyllä ollut kaikkein kevyintä purtavaa. Toivotaan ettei kiloja tule takaisin saman tein. Illansuussa alkaa taas nokka vuotaa ja kurkkua aristaa, joita yritin lääkitä juomalla hedelmäteetä ainakin 5 isoa mukillista. Sitkeä tauti kun ei meinaa millään hellittää. Vaimo vaihteeksi työmatkalla ja taas jäi salilla käymättä. 

Ke 13.10.

Tankkaukset taas aika hyvin ohjelman mukaisesti. Päivällinen vihanneksista, jolla yritän keventää eilisen raskaamman (= rasvaisemman) syömisen vaikutuksia. Iltapäivällä käynti diabeteshoitajalla, jolta ohjeeksi seurata veren sokeriarvoja joka aamu tästä eteenpäin, jotta sokerit eivät pääse liian alas. Jos aamuarvo laskee tasaisesti lähelle 4, vähennetään insuliinia 3 pykälää kerrallaan, kunnes saavutetaan 10 pykälän lopullinen kerta-annos, jolloin insuliinin voi heittää kokonaan pois. Sen jälkeen tarkkaillaan verensokeri- ja verenpainearvoja, jotta voitaisiin keventää muuta lääkitystä tai toivottavasti päästä niistä kokonaan eroon. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa ja hyvältä tuntuu. Yllättävän tehokkaasti painonpudotus on vaikuttanut kropan toimintoihin. 

To 14.10.

Taas tuntuu kuin kurkkukipu olisi tulossa takaisin. Muun tankkauksen ohessa hedelmäteetä päivän mittaan useita kertoja ja illalla vielä enemmän. Iltapäivällä yskittää, kurkku tuntuu karhealta ja vähän niin kuin viluttais. Kotona otan särkylääkettä, touhuan jonkun aikaa työhommia ja painun aikaisin nukkumaan. 

Pe 15.10.

Verenpaine aamulla 129/91 eli aika alhainen ainakin yläpaine. Alapaine ja pulssi 75 onneksi todistivat että vielä henki pihisee. Tankkaukset päivän mittaan normaalisti. Iltapäivällä kävin terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla, jossa verikokeen ja muun seurannan perusteella tarkistetaan, että terveydentila on pysynyt hyvänä. Tällä kerralla tulikin positiivista palautetta: veriarvot ovat kohdallaan, paino pudonnut, ateriointi keventynyt ehkä liiankin radikaalisti ja tämän lisäksi tarvittais vain säännöllistä liikuntaa. Mutta lääkitys pidetään vielä ennallaan, vaikka olin jo vähän sen vähentämistä mielessäni toivonut. Illalla emäntä toi pitsaa, jota pistelin ilman pienintäkään epäröintiä, ja kyllä maistui hyvältä. 

La 16.10.

Pientä yleishyödyllistä puuhailua kotinurkissa emännän henkilökohtaisessa ohjauksessa. Vesitankkaukset ohjelman mukaisesti, mutta lounaalla grillattua kanaa ja keitettyä kukkakaalia, jotka veivät nälän pois aivan kiitettävästi. Olin aikaisemmin luullut, että kukkakaalia pitäisi syödä ainakin 2 kiloa, ennekuin saisi edes röyhtäistyä. Päivälliseksi vähän kanaa, vihanneksia ja muita lounaan tähteitä. 

Su 17.10.

Kurkkukipu lähes tyystin kadonnut ja muutenkin tuntuu reippaammalta. Vesitankkauksen suhteen onnistunut päivä, ja ruokailussakin kohtalaisesti. Lounaaksi taas grillattua pihviä, vähän riisiä ja lautanen täyteen vihanneksia. Päivällisella samaa murkinaa mutta pienemmässä mittakaavassa. Riisin suhteen pitääkin olla aikaisempaa varovaisempi, koska diabeteshoitajan mukaan siinä on suunnilleen 10 % sokeria. 

Viikko 43K

Ma 18.10.

Viikonlopun vähän vahvemman ruokailun jälkeen jaksaa taas noudattaa tankkausohjelmaa kirjaimellisesti. Iltapäivällä salilla 1. ohjelman mukainen treeni. Maltoin aloittaa pienillä painoilla ja keskityin tekemään liikkeet oikein. Viimeisillä sarjoilla rupesi lihakset kramppaamaan melkein kaikissa liikkeissä, ja vähensin heti toistokertoja eteivät lihakset olisi kovin kipeitä seuraavana päivänä. Jos ensimmäisellä sarjalla tein 15 kertaa, seuraavalla vain 10- 12 ja kolmannella hyvä kun 8. Muilta kuntoilijoilta sain sääliviä katseita: muhkein mies salilla mutta pienimmät treenipainot. Päivän mittaan taisi tulla juotua reippaasti ylimääräistäkin, kun yöllä sitten piti vessassa juosta tunnin välein. Iltapalalla ei varsinaista näläntunnetta ja syödä piti vähän niin kuin väkisin, mikä olikin aivan uusi kokemus. 

Ti 19.10.

Aamulla kroppa vähän jäykkä ja kankea, mutta ei varsinaisesti mistään kipeä. Verensokeri 5,9 eli hyvä, mutta painoa sen sijaan vähän aikaisempaa enemmän: 105,4 kg. Tankkaukset päivän mittaan kuin itsestään ohjelman mukaisesti. Illalla salille ja 2. ohjelman mukainen treeni, joka koetteli vähän eri lihaksia kuin eilinen. Jälleen ankaraa keskittymistä ja pyrkimystä tehdä liikkeet oikein ja toistomäärät täyteen. Viimeisillä toistoilla alkoi jo naama vääntyä väkisinkin irvistykseen, mutta luonto ei antanut periksi vähentää painoa tai toistoja. Treenin jälkeen tuntui kroppa melko väsyneeltä mutta muuten jämäkältä. 

Ke 20.10.

Aamulla vatsalihakset kipeät, jalkalihakset kipeät, olkapäät kipeät, hauikset kipeät ja kaikki paikat kipeät, sellaisetkin paikat missä ei lihaksia pitäisi ollakaan. Ainoa terve paikka tuntui olevan takaraivo. Nyrkitkin jos ei nyt kipeät niin jäykät ja turvoksissa. Järkyttävää miten kovakin kunto voi tyystin kadota 15 vuodessa. Tankkaukset ohjelman mukaisesti ja hyvällä ruokahalulla. Treenissä kannattaa vissiin pitää taukopäivä. Tarvii muistaa jatkossa venytellä treenin päätteeksi tarpeeksi, niin kyllä tämä tästä. 

To 21.10.

Töissä tuntuu olo jotenkin hontelolta ja nälkäkin vähän vaivaa, mutta tankkauksen aivan ohjelman mukaisesti. Työpäivän jälkeen salilla 1. ohjelman mukainen treeni. Aika mukavasti kroppa taipuu liikkeisiin vaikka lihakset ovatkin vielä kipeät. Kaikkein arimmat ovat hauisten päät kyynärtaitteessa. Hyvä lämmittely ja rauhalliset suoritukset notkistavat lihakset hiljalleen. Kokeilen viedä ohjelman läpi ilman turhia taukoja, ja pitää sykkeen mahdollisimman korkeana, niin kuin Janne ohjeeksi on antanut. Suoriudun ohjelmasta 1,5 tunnissa, kun se edellisillä kerroilla on kestänyt yhteensä 2 tuntia. Yläkroppa tuntuu treenin päälle aika tukevalta. 

Pe 22.10.

Aamulla kroppa tuntuu melko jäykältä ja vähän paremmalta. Jonkin verran lihakset ovat vielä arat, mutta eilinen treeni on selvästi auttanut. Alkaa kroppa jo hiljalleen tottua treeniin. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti, paitsi pari ylimääräistä banaania päivällä. Illalla 2. ohjelman mukainen treeni. Sen verran hellältä, jäykältä ja väsyneeltäkin kroppa tuntui, että piti ohjelman eri liikkeiden välillä venytellä hyvin, ja suorittaa toistoja niin monta kuin ne helposti menivät. Aivan viimeisiä paukkuja ei uskaltanut panna peliin, vaikka luvassa oli pari lepopäivää. 

La 23.10.

Lauantaina olin avustamassa Jannen messuosastolla fitnessmessuilla Lahdessa. Täytyyhän näytillä olla yksi varoittava esimerkki siitä minkä näköiseksi voi tulla jos ei muista liikkua. Astuessani sisään messuhalliin näen vilaukselta melkein mustan miehen, jolla on siniset silmät, suora ruskea tukka ja posket melko kuopalla. Aika erikoiset perintötekijät miehellä ajattelin, mutta jotakin tuttuakin hänessä kyllä oli. Kävelin miehen perässä, no Jannehan se siinä kilpailukunnossa. Rusketuksesta olisivat afrikkalaisetkin olleet kateellisia, silmät näyttivät kananmunan kokoisilta ja hampaita oli ainakin puolet tavallista enemmän. Hyvinhän Janne ja Pate sitten varsinaisessa kilpailussa sijoittuivat. 

Päivystelin osastolla ja houkuttelin ohikulkijoita kehon rasvaprosentin mittaukseen ja samalla kuulemaan jkkuntofitnessin palveluista. Mittaus tuntuikin kiinnostavan ihmisiä melkoisesti, sillä välillä jonoa oli yli kymmenenkin henkilöä. Luin mittarin ohjeet vähän huonosti, enkä muistanut aivan oikein normaaleja ja poikkeavia rasvaprosenttiarvoja, joten katsoin parhaimmaksi kehua kaikkia mittaustuloksia. 

Tankkaukset aamulla ohjelman mukaisesti. Päivällä leipää, sämpylää, täytekakkua, suklaata, karkkia, limua eli kaikkea mahdollista kiellettyä. Mutta illalla viimeiseksi taas ohjelman mukaista purtavaa. 

Su 24.10.

Sunnuntaina jälleen messuosastolla, jossa olivat paikalla myös Janne ja Pate sekä eilen saavutetut komeat pokaalit. Nyt oli tarjolla rasvaprosentin mittauksen ja tulosten mielivaltaisen tulkinnan lisäksi myös suomenmestaritason asiantuntemusta kehonrakennuksesta ja kaikista sen mausteista. Tankkaukset tosi onnistuneesti kaikkea muuta kuin mitä olisi saanut syödä. Mervi oli leiponut tosi hyviä pikkupullia, joiden syömisessä erityisesti kunnostauduin. Niitä ei tainneet muut montaa ehtiä saamaan.

Viikko 44

Ma 25.10.

Tiukasti taas vaan tankkausohjelmaan, ja hyvin maistui. Illalla 1. ohjelman mukainen treeni. Yritin hakea liikkeisiin sellaisia painoja, joilla voisin saada toistosarjat täyteen ja pystyisin suorittamaan liikkeet puhtaasti. Aika pieniä hiluja heiteltiin. Olen huomannut salilla, että aika harva suorittaa liikkeet rauhallisesti ja puhtaasti, varmistaen että rasitus todella menee tarkoitetulle lihakselle. Paremminkin näyttäis olevan kiire näyttäviin painoihin ja tuloksiin, sarjat otetaan liian isoilla painoilla rytkäyttämällä ja epäpuhtaasti. Kyllä maltti on valttia. 

Ti 26.10.

Aamulla kroppa taas jonkin verran jäykkä, mutta ei kipeä. Aamupaino 106 eli kilo on tullut painoa takaisin viime viikon treenin ja viikonlopun pullaterapian seurauksena. Verensokeri kuitenkin hyvä 5,6. Ruoka ja vesitankkaus ohjelman mukaisesti, heti rupeaa janottamaan jos ei muista juoda tarpeeksi. Illalla 2. ohjelman mukainen treeni. Edellisen päivä painoi jonkin verran rahkeissa, kun viimeiset sarjat jäi kaikissa liikkeissä vajaaksi. Yllättävää kyllä vatsalihakset, jotka ovat näyttävin ruumiinosani, kramppasivat toisessa liikkeessä niin pahoin etten tahtonut saada enää oikaistua itseäni suoraksi. Yritin olla cool vaikka kirosana lipsahtikin. 

Ke 27.10.

Keho aamulla jäykkä mutta suhteellisen kivuton. Ruoka ja juomatankkaukset onnistuneesti, vihannesannokset ovat kyllä aika muhkeita. Tänään pidetään treeneistä taukopäivän, annetaan paikkojen vähän levätä, niin jaksetaan taas uusin voimin. Jannen kanssa on tarkennettu viikon mittaan liikkeiden suoritusratoja ja vaihdettu muutama koneliike perinteiseen suoritustapaan. Samalla on löytynyt tosi tehokas jalkaliike, jossa en tarvitse mitään lisäpainoja ja jota otettuani tuntuu kuin kävelisi puujaloilla. Askelkyykky on liikkeen nimi. Kannattaa kokeilla 

To 28.10.

Syömiset ja juomiset päivän mittaan ohjelman mukaisesti. Illalla 1. ohjelman mukainen treeni, joka sujuu lepopäivän jälkeen aika mukavasti. Yritän tehdä sarjat täyteen, hakea oikeita painoja eri liikkeisiin ja mielestäni tässä onnistunkin. Tankkaukset ohjelman mukaisesti päivän mittaan. Syötäviin olen lisännyt noin lusikallisen oliiviöljyä, jonka jälkeen maku on selvästi parantunut ja tulee syötyä päivän mittaan myös tarpeelliset rasva-annokset. 

Pe 29.10.

Aamulla keho tuntuu jonkin verran väsyneeltä. Tankkaukset ohjelman mukaisesti ja illalla treenaamaan. Vuorossa on 2. ohjelman mukainen harjoitus, joka on siitä mukava että siinä otetaan myös suosikkiliikettäni askelkyykkyä, jonka jälkeen pitää opetella uudelleen kävelemään. Koivet eivät tottele ollenkaan, polvilleen meinaa liikkeen tuiskahtaa ihan väkisin. Sen verran on keho viikon harjoitteluista väsynyt, että joudun loppupäästä vähän harjoittelua keventämään 

La 30.10.

Aamulla keho aika väsynyt, mutta ei kipeä. Tuntuu kuin olisi viime viikolla käsitellyt isompiakin rautoja. Lounas ja päivällinen viikonlopun tapaan ruokailuohjelmaa grillaamalla soveltaen, lounaalla kyytipoikana lisäksi pullo punaviiniä, jota sitten maisteltiin hartaan juhlallisesti. 

Su 31.10.

Roskien ja lehtien siivousta pois tulevan lumen alta ja muuta pientä puuhailua kotinurkissa. Syömiset ja juomiset muuten ohjelman mukaisesti, mitä nyt lounaalla grillattua possun kankkua parsakaalin kanssa, ja päivällisellä lounaan roippeita. Parsakaalin olen aikaisemmin jättänyt suosiolla emännän purtavaksi, mutta kyllä siitä ihme kyllä vatsa täyteen tulee. Toivottavasti ei vatsalaukku pääse niin kutistumaan, että kun kananmunan pistelee niin ei tahdo kävelemään päästä. 

Viikko 45

Ma 1.11.

Aamupäivän syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti. Iltapäivällä päivittämässä ammatillisia tietoja koulutuksessa, jonka päätteeksi oli järjestetty päivällinen. Valitsin runsaasta tarjonnasta vihanneksia ja jonkinnäköisen pihvin, kun en muitten pöperöiden sisällöstä saanut selvää. No pihvin sisällä oli pekonia ja juustoa, ja se oli kyllä tosi hyvää. Tarvittiin jonkin verran itsehillintää etten hakenut lisää. Sitten salille riehumaan ja 1. ohjelman mukainen treeni päälle. Viikonlopun lepopäivien jälkeen harjoittelu sujui aika mukavasti, kaikki liikkeet ja sarjat tuli tehtyä ja varsinkin yläkroppa tuntui jälkeenpäin tukevalta. 

Ti 2.11.

Toinen koulutuspäivä. Aamun syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti. Lounaalla oli tarjolla vihanneksia, graavilohta, bratwurstia ja hapankaalia, enkä malttanut olla niitä maistelematta. Normaaliin ruokaohjelmaan verrattuna ne tuntuivat todella maukkailta, maustetuilta ja suolaisilta. No iltapäivällä sitten alkoikin janottaa oikein kunnolla, jo myös siksi ettei mukana ollut tavanomaista juomapulloa, josta yleensä siemailen pieniä hömpsyjä silloin tällöin. Koulutuksesta suoraan salille ja 2. ohjelman mukaisen treenin kimppuun. Vähän tuntui keho eilisen jäljiltä väsyneeltä, eikä tarvinnut yhtään filmata kun viimeisillä nostoilla ravisti komeasti ihan luonnostaan. Treenin aikana 10 minuutin välein juomassa ja kotona heti litra vettä melkein siltä seisomalta. 

Ke 3.11.

Paino aamulla 105 kg, verensokeri 4,7 ja verenpaine 133/80. Laskusuunnassa näyttäisivät olevan kaikki arvot, ja jos suunta pysyy päästään varmasti kohtsilleen vähentämään ainakin insuliinia ja toivottavasti myös muitakin roppeja. Syömiset ja juomiset päivän mittaan ohjelman mukaisesti. Hyvässä muistissa on vielä eilisen maustetut herkut, mutta kyllä maustamaton ja vähäsuolainen ruoka maistuukin taas raikkaalta ja mehukkaalta. 

To 4.11.

Työpäivän aikana syömiset ja juomiset sujuvat ohjelman mukaisesti. Iltapäivällä käyn terveyskeskuksessa diabeteshoitajan luona. Kilon oli paino edellisestä käynnistä laskenut ja koska verensokeri- ja verenpainearvot olivat myös parantuneet, voin alentaa pari pykälää iltainsuliinin määrää. Sitten syömään kotiin, jossa emäntä valmistelee illan tupperware kutsujansa; saavillinen aika hyvän näköistä salaattia näyttäis olevan tekeillä. Varoitan vielä että emännällä on tupperware ostokielto voimassa ja lähden salille ennenkuin akkaväki valtaa koko talon. Merkillisiä nämä tupperware tavarat, kun niiden määrä jatkuvasti lisääntyy vaikka olen emännälle mäkättänyt että ne jo riittävät meille ainakin sadaksi vuodeksi. Salilla 1. ohjelman mukainen treeni, joka sujuukin niin hyvin että pistän vähän lisää painoa sarjoihin. 

Pe 5.11.

Perjantaina palelee, kurkku on taas kipeä, kuiva köhä koettelee, ei kai vaan lenssu ole taas iskemässä. Tankkaukset kuitenkin ohjelman mukaisesti, ja suoraan töistä salille 2. ohjelman treenin kimppuun. Jonkun verran tuntuu keho väsyneeltä viikon treeneistä, mutta koska koko ajan viluttaa, on pakko pistää hösseliksi tosimielessä että jotenkin tarkenee. 

La 6.11.

Eilispäivän kaltaisia vilustumisoireita, joita yritän lääkitä kotona löytyvillä myrkyillä ja runsaalla määrällä hedelmäteetä. Emäntä jossakin sukuloimassa ja minä olen kotimiehenä, joka sopiikin olotilaan hyvin, toivottavasti tauti hellittää. Lounaaksi ja päivälliseksi kalkkunapaistia ja vihanneksia, mutta muutoin syömisten ja juomisten suhteen tavanomainen päivä. Paitsi että torstain kutsuilta oli jäänyt iso astiallinen pähkinöitä, joita sitten pistelin kourakaupalla pitkin päivää. Niihin tulee vähän niin kuin himo 

Su 7.11.

Olo on paranemaan päin. Suu ja sieraimet tuntuvat vielä aivan kuivalta ja kurkkua ärsyttää vietävästi. Lounaalla ja päivällisellä pistelen piknikpaistia ja vihanneksia, välipalana ja kaikissa mahdollisissa väleissä kourallinen pähkinöitä. Juomiset kuitenkin ohjelman mukaisesti. Iltapäivällä emäntä komensi pihatöihin, eikä siinä auttanut vaikka väitin henkiriepuni olevan vielä tuskin hiuskarvan varassa. Se on silloin mentävä kun emäntä ottaa “kohta kopautan nekkuun” -ilmeensä.

Viikko 46

Ma 8.11.

Verensokeri aamulla tasan 9, kun sen pitäisi olla 5,7. Ei taida pähkinät olla mitään terveysruokaa. Tiukasti sitten vaan ohjelmaan, ja syömiset ja juomiset mallikkaasti oikein. Illalla salille ja viikonlopun huilaamisen jälkeen tuntui kulkevan aika mukavasti. Haeskelin muutamaan liikkeeseen jo hivenen isompia rasituksia, kun tuntui ettei aikaisempi paino oikein tehonnut. Paljoa ei tarvitse lisää laittaa kun jo sarjan viimeiset viisi nostoa ravistavat näyttävästi. 

Ti 9.11.

Elopaino aamulla 105 ja verenpaine hyvä 133/84. Kohta varmaan paino alkaa taas laskea, kun keho tottuu kuntosaliharjoitteluun. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti ja illalla salille suoraan töistä. 2. ohjelman treeni vähän takkuaa; ensimmäisenä vatsalihakset yrittävät tiltata, muutkin liikkeet menevät vähän väkinäisesti, keskivaiheilla treeniä väijyy askelkyykky ja jäljellä olevat sarjat jäävät pakostakin vajaiksi kun lihakset yrittävät ihan väkisin haljeta. Taisin ottaa liian kovan päivän eilen. Harjoituksen jälkeen kotiin syömään. Emäntä on lähdössä “enkelikurssille”, johon esitän toivomuksena että rouvan kasvoilla katsoisin tosiaan mielelläni enkelimäisempää ilmettä joten siitä voisi aloittaa. Saatua vastausta ei kannata toistaa, jos vaikka tätä lukisi joku herkempi sielu. 

Ke 10.11.

Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti. Tavanomaisten lisukkeiden runkoaineena vaihteeksi porkkanaraaste, joka kyllä maistui tosi mehukkaalta ja makealta. Tänään en mene salille vaan pidän lepopäivän. Keho tuntuu aika väsyneeltä, parasta antaa vähän palautua. Aloittaessani harjoittelun sain ohjelmat läpi suunnilleen kahdessa tunnissa, jota pidin aika hyvänä saavutuksena. Janne kuitenkin jo heti alussa tyrmäsi armotta moisen vitkastelun, ja käski piiskata tehoja ulos siten että treeni menisi läpi kokonaan noin 1,5 tuntiin, ja syke pysyisi jossakin 120-130 paikkeilla. Niin korkealle en ole sykettä vielä saanut, paitsi jos kotona on jääkaappi tyhjä. 

To 11.11.

Verenpainelukemat aamulla hyvät 131/84 ja elopaino 104,6. Vähän olisi paino taas laskenut jos nyt oikein tulkitsin kotivaa`an häilyviä lukemia. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti. Illalla treenaamaan uuteen paikkaan eli Rajamäen uimahallille, joka on sopivasti kotimatkani varrella ja jonne käyvät töistä saamani liikuntaliput. Tilaa on salilla mukavasti ja aika paljon laitteitakin, ja kaiken lisäksi samalla maksulla voi treenin jälkeen käydä myös uimassa. Ensimmäinen kerta kuluu uusien laitteiden opettelussa ja sopivien rasitusten kokeilemisessa, mutta kuitenkin 1. ohjelman mukainen treeni tuli hyvin suoritettua. 

Pe 12.11.

Syömiset ja juomiset päivän aikana ohjelman mukaisesti. Illalla suoraan töistä salille ja 2. ohjelman kimppuun. Kehossa kyllä tuntuu menneen viikon harjoittelu, mutta saan suoritettua ohjelman täyteen tavanomaisilla painoilla. Kuntopyörät olivat niin varattuja etten päässyt polkemaan heti harjoituksen päätteeksi, joten livistin suihkuun ilman viimeistä koetusta. Kotona emäntä oli lajittelemassa isoa pahvilaatikollista tupperware- kippoja, ja niinhän siinä kävi että vaikkei muka mitään tilattu niin kippojen määrä kasvoi ainakin viidellä. 

La 13.11.

Viikonloppuna levätään tulevia koitoksia varten. Vesitankkaus ohjelman mukaisesti ja lounaaksi kaapista löytyviä koottuja teoksia mutta kuitenkin sallittuja eineksiä. Lisukkeena oli porkkana-lanttupataa, jota pistelin melkoisen annoksen ja loput päivälliseksi, eikä tarvittu kuin pikku ripaus suolaa päälle. Se oli niin hyvää, että melkein unohdin mäkättää uusista tupperware -kipoista. Söisin pataa vaikka joka päivä jos vain emäntä suostuisi laittamaan. 

Su 14.11.

Sovin Janne kanssa että isänpäivänä vähän hellitetään ruokaohjelmasta. No aamiaiseksi tosi hyvää voileipäkakkua, lounaaksi paistia ja vihanneksia, iltapäiväkaffeella kermakakkua kilpaa poikien kanssa ja illalla loput voileipäkakusta. Voi veljet että oli hyvää, mutta ei siinä paljon ollut yhtäläisyyttä ruokaohjelman kanssa. Tuli siis hellitettyä vähän enemmän, mutta se on tietenkin emännän syy, kun ei ollut muutakaan syötävää hankkinut. 

Viikko 47

Ma 15.11.

Verensokeri viikonlopun jäljiltä 6,4, eli pikkuisen koholla. Oikeastaan odotin että sokeriarvot olisivat hurjemmat, mutta hyvä näin. Tankkaukset päivän mittaan hyvin ohjelman mukaisesti. Pikkuisen maistui syömiset puisevilta sunnuntain herkkujen jälkeen, mutta määrät vain täyteen jotta syömisaikataulu ei muuttuisi totutusta. Viikonlopun jälkeen keho on yleensä päässyt sen verran lepäämään, että treenit sujuvat hyvin. Näin tälläkin kerralla kun 1. ohjelman mukaiset harjoitukset sujuvat mallikkaasti. 

Ti 16.11.

Tankkaukset kokolailla ohjelman mukaisesti. Illalla suoraan salille 2. ohjelman harjoitusten kimppuun. Eilisen päivän harjoitukset tuntuvat vielä rahkeissa. Pitäisi kaiketi malttaa ottaa viikon ensimmäinen treeni vähän varovaisemmin, sillä tiistaisin tuntuu kroppa yleensä aika jäykältä ja kankealta. Yritän kiinnittää jatkossa huomiota myös riittävään lämmittelyyn ja treenin jälkeiseen venyttelyyn, jotta voisin suorittaa kaikkina harjoittelupäivinä yhtälailla tasapainoisen ohjelman. Vielä ei taida kunto kestää 4 yhtä kovaa treeniä viikossa, mutta varmasti sekin aika vielä tulee. 

Ke 17.11.

Lepopäivä treeneistä. Vesitankkaus ohjelman mukaisesti, ja syöminenkin muuten paitsi iltapäivällä tuli pisteltyä muutama banaani ja päivällisellä muhkea annos naudanlihaviipaleita ja vihanneksia. Liekö näistä johtuvaa, kun alkoi yöllä närästää armottomasti pitkästä aikaa. Se on ensimmäinen kerta tämän ruokaohjelman aikana ja vaikuttaa siltä että naudanliha olisi jo liian raskasta tai vahvaa syötävää muutoin kevyen purtavan sekaan. Pakko oli käydä ottamassa vatsaa rauhoittava nappi keskellä yötä. Sen verran siinä kärvistellessä kuitenkin piristyin että sain unenpäästä kiinni uudestaan vasta aamuyöstä. 

To 18.11.

Aamulla tuntui kuin en olisi nukkunut silmällistäkään. Päivä kun alkaa kiireisenä, niin se on sitä sitten koko päivän. Tankkaukset kuitenkin jotenkuten ohjelman mukaisesti ja sitten suoraan töistä salille treenaamaan. 1. ohjelman mukainen treeni sujuu kohtalaisen hyvin, ellei lasketa haukotuksia, jotka pyrkivät yllättämään tihenevällä tahdilla kesken sarjojenkin. Saan kuitenkin ohjelman täyteen ja vielä tavoiteajassa, välittämättä siitä että muita salilla olijoita väsymykseni vähän hymyilyttääkin. Karskit jätkät kun treenaa vaikka nukuksissakin. Illalla sitten karski jätkä sammui jo ennen iltauutisia. 

Pe 19.11.

Verensokeri aamulla 4,7 eli vähän alakanttiin. Alkavat arvot palautua ennalleen isänpäivän herkuttelun jälkeen. Syömiset ja juomiset päivän mittaan ohjelman mukaisesti. Illalla suoraan töistä salille 2. treenin kimppuun. Keho tuntuu koko harjoituksen ajan väsyneeltä. Varsinkin jalkojen lihaksen polven yläpuolella yrittävät haljeta joka liikkeessä jo 7-8 noston paikkeilla, seuraavat nostot ravistavat tosi näyttävästi, kunnes veto loppuu kokonaan 12:n paikkeilla. Pakko lyhentää sarjoja melkein kaikissa liikkeissä. 

La 20.11.

Kaikenlaista pientä puuhailua kotinurkissa. Syksyn ensimmäisiä pakkaspäiviä, lämpötila ulkona 5 astetta nollan alapuolella, ja kylmältä tuntuu vaikka kehossa on vielä rasvapeitettä enemmän kuin tarpeeksi. Muksujen piti päästä leipomaan joulupiparkakkuja, joista sitten lämpimäisiä piti isänkin sitten maistella. Muutoin kaikki tankkaukset melko lailla ohjelman mukaisesti. Veden juomista olen yrittänyt ainakin viikonloppuna painottaa aamupäivään, jottei tarvitsisi niin usein yöllä käydä tyhjentämässä, mutta en ole huomannut tällä olevan oikeastaan paljoakaan vaikutusta. Unissakävely vessan ja sängyn välillä on säännöllistä koko yön veden latkimisajankohdista riippumatta. 

Su 21.11.

Vesipullo on viikonloppuisin hyvin käden ulottuvilla, joten veden tankkaaminen sujuu yleensä hyvin. Emäntä joskus yrittää kähveltää pullon pesuun, joten sitä ei voi pitkäksi aikaa päästää silmistä muutenkaan. Lounaaksi tuli syötyä melkoinen annos kalapuikkoja ja ranskalaisia perunoita, mutta muu ruokailu hyvin sallituissa rajoissa. Lounaan päälle kunnon 3 tunnin päiväunet, joten kyllä pitäisi ensi viikolla jaksaa touhuta.

Viikko 48

Ma 22.11.

Maanantaina sitten hyvin levänneenä päivän töitten kimppuun. Tankkaukset onnistuvat päivän mittaan ohjelman mukaisesti ja suoraan töistä salille. 1. ohjelman mukainen treeni tiukasti läpi sillä seurauksella, että yläkroppa tuntui aika tukevalta suihkuun mennessä. Tyhjässä pukuhuoneessa kehtasin peilistä arvioida harjoitusten tuloksia kehossani, ja tulin siihen tulokseen että varmaan jo viiden vuoden kuluttua saattaa joitakin lihaksia erottaakin. 

Ti 23.11.

Verensokeri aamulla hyvä 5,1 ja paino 104,6, eli pikkuisen olisin taas kevyempi. Syömiset ja juomiset hyvin ohjelman mukaisesti ja illalla suoraan töistä salille riehumaan. Rintalihakset tuntuivat vähän helliltä ja jalat väsyneiltä, joten käytin tavanomaista enemmän aikaa verryttelyyn. Jalat sitten puhkesivat jo alkutreenissä kuntopyörässä niin pahoin että jouduin jättämään suosikkiliikkeeni askelkyykyn pois kokonaan. Pitäähän sitä omin jaloin päästä treenin jälkeen ainakin autolle asti. Tiistai näyttäisi olevan suosittu salipäivä, kun melkein jokaiselle telineelle tai koneelle piti jonottaa. Lopputreenissä odottelin turhaan kuntopyörän vapautumista, joten lähdin tällä kertaa ilman polkemista, kun jalatkin olivat niin väsyneet. Vähän kuitenkin omaatuntoa kolkutti. 

Ke 24.11.

Ruokailujen ja veden kittaamisen suhteen tavanomainen päivä. Juttelin Jannen kanssa tähänastisista saavutuksista ja todettiin että painoni on pysynyt paikallaan jo monta viikkoa. Sovittiin että tarkennan aamiaisen, välipalojen ja hedelmien määriä tiukasti ruokaohjelman mukaisiksi, jotta saataisiin taas painon tippuminen liikkelle. Jos ei muu auta niin välipalat lähtee vihjaili Janne, josta kalpeana lupasin pyhästi tarkentaa kaikkia ruokamääriä. Pakkasten myötä on alkanut kummasti paleltaa, joka varmasti on seurausta ohentuneesta kehon rasvakerroksesta. 

To 25.11.

Torstaina sattui järkyttävä juttu. En ollut aamulla muistanut lukita autoni ovea, ja kun rupesin kaipaamaan tavanomaista purtavaa ja juotavaa, ei autosta löytynytkään ruokakassia, treenikassiani tai salkkuani. Joku pitkäkyntinen oli tilaisuuden tullen iskenyt. Salkussa oli tietysti kaikenlaista tarpeellista tavaraa, kuten alkuperäiset sali- ja ruokaohjelmani ja digitaalikamerakin, joiden menettäminen jonkun verran kirvelee. Treenikassiin olin syvästi kiintynyt, koska sen ympärillä leijui henkilökohtainen ominaishajuni, joka oli sekoitus käytettyjen urheiluvaatteiden ja lenkkarien sekä kassiin viikonlopuksi unohdettujen märkien pyyhkeiden hienosta aromista. Mutta eväiden ja juomapulloni katoaminen se vasta karmea juttu oli, puhumattakaan emännän tupperi-astioista, joiden puuttumista olen yrittänyt kaikin tavoin peitellä. Tankkaukset luonnollisesti vinksin vonksin ja salillakin jäi käymättä, toivottavasti aika parantaa. 

Pe 26.11.

Syöminen ja juominen taas hyvin ohjelman mukaisesti. Illalla suoraan salille 1. treenin kimppuun, korvaavat harjoitteluvarusteet ovelasti muovikassiin piilotettuna. Nyt jos lähtevät, ei pitäisi suuria tappiota syntyä, sen verran vanhempia tamineita kun ovat. Taidan jättää auton oven auki oikein tarkoituksella sitten kun kamppeet ovat kipeästi pesun tarpeessa, pitäähän tekstiilien aika-ajoin vaihtuakin jottei mene saliuskottavuus. 

La 27.11.

Lauantaina aamupäivällä poikkeuksellisesti treenaamaan, kun torstaina jäi käymättä. Salilla oli tosi hiljaista, minun lisäkseni vain muutama yhtä hassu kolistelija. Laitteille pääsi ilman odottelua, joten saavutin sukumme ennätyksen 2. ohjelman mukaisen treenin läpiviemisessä 1 tunnissa 15 minuutissa. Voi olla piirikunnallinenkin ennätys. Lounaaksi melkoinen määrä pottuja ja mätiä smetanan ja sipulin kanssa, ja päivälliseksi sama menu, joka kävi niin hyvin kaupaksi, että lopuista kalanmunista jouduin melkein tappelemaan muksujen kanssa. Tuli samalla useamman viikon rasva-annoskin smetanasta. 

Su 28.11.

Sunnuntaina pidetään lepopäivä ja yritetään toipua viikon koettelemuksista. Lounaaksi ja päivälliseksi vihannes-kana-wokkia, jota söisin vaikka joka päivä. Oikea olkapää on arka ja särkee eilisen treenin jäljiltä. Varmaan jonkin asteista liikarasitusta, kun en ainakaan muista että siitä olisi kirpaissut pahasti treenin aikana viime viikolla. Lääkitsen olkapäätä miedolla linimenttivoiteella, ja toivon särky asettuu, sillä muistan entuudestaan että olkapään parantuminen voi kestää kauankin. Nyt tarvittaisiin vanhaa ja luotettua Capsolin -linimenttivoidetta, jonka tuoksu leijui nostokilpailujen pukuhuoneessa väkevänä, mutta jota ei enää ole myynnissä. Se oli niin vahvaa että vähäinenkin määrä tuntui melkein polttavan nahan, mutta eipähän ainakaan pikkukolotukset tuntuneet. 

Viikko 49

No niinhän siinä sitten kävi, että olkapää oli koko viikon kipeänä. Maanantaina ja tiistaina kävin treenaamassa muuten normaalisti, mutta jätin sellaiset liikkeet ottamatta, jotka rasittivat erityisesti kipeätä kohtaa. Keskiviikkona ja torstaina en päässyt salille, kun emännällä oli kaikenlaisia iltaharrastuksia ja minun piti olla kotimiehenä. Perjantaina oli työporukan kanssa saunailta, ja salilla jäi taas käymättä, mutta saipahan käsi toivottavasti tarpeeksi lepoa. Omapainossa, Verensokeri- ja verenpainearvoissa ei oleellisia muutoksia, ja tankkaukset viikon mittaan ohjelman mukaisesti, paitsi perjantaina jolloin erityisesti kunnostauduin sekä syömisen että nestetankkauksen suhteen. 

Saunaillassa tietenkin ensin saunotiin, kilisteltiin milloin millekin ja kenellekin, ja sitten lähdettiin koko porukka ravintolaan syömään. Jannen kanssa sovittiin että löystään vähän dieettiä sen kerran kun tämmöinen tilaisuus saatiin järjestettyä. Syömiseksi oli tilattu tosi maukas pihviannos, joka pisteltiinkin hyvällä ruokapalalla. Annoksen jälkeen katseltiin Jannen kanssa huolestuneena toisiamme ja tuumittiin että ihan niinkuin olis jäänyt nälkä. Tilasimme siis toiset annokset. Tarjoilija luuli varmasti meidän laskevan leikkiä, ja jouduimme oikein vakuuttelemaan että tämä on nyt tilanne alkupalojen jälkeen. Yhtä hyvällä ruokahalulla söimme sitten toisenkin annoksen. Mikähän se minuun oikein meni kun tilasin vielä kolmannenkin annoksen, joka todella hämmästytti tarjoilijamme. Harvoin näkee yhtä ällistynyttä ja epäuskoista tarjoilijaa, jonka nyt kuitenkin voisi luulla olevan tottunut kaikenlaisiin omituisiin tilauksiin. Pistä kokki töihin vaan vakuutin, ja niin minulle toimitettiin vielä yksi annos. No sen jälkeen ei kyllä tarvinnut mitään syötävää, eikä vielä seuraavana päivänäkään, jonka kävelin vatsa pömpöllään ja kroppa takakenossa. Jouduinpa vielä illalla turvautumaan tislattuihin troppeihin ruoansulatusta edistääkseni. Emännän mielestä minua ei kannata edelleenkään kutsua talkoisiin ainakaan ruokapalkalla. 

Itsenäisyyspäivällä pidennettynä viikonloppuna oli mukavasti aikaa tavata sukulaisia ja tuttuja. Sakkia tuli ja meni meillä kotona ja itsekin kävimme vieraisilla. “Isä haisee viinalle”, varoittivat muksut ensimmäiseksi kaikkia tapaamiamme, vaikka höyryt olivat jo aikapäiviä sitten haihtuneet. 

Viikko 50

Ti 7.12.

Syömiset vaihteeksi kananpalasilla höystettynä, mutta muuten ohjelman mukaisesti, samoinkuin juomiset päivän mittaan. Illalla 1. ohjelman mukainen treeni salilla. Olkapää on vielä vähän kipeä, mutta sain kaikki liikkeet suoritettua. Edellisistä treeneistä oli melkein viikko, joten kroppa oli saanut kunnolla levätä, ja tuntui varsin kimmoisalta. 

Ke 8.12.

Verensokeri aamulla hyvä 5,9 ja omapaino 104,9. Odotin kyllä että saunaillan urotyöt olisivat vähän enemmän sekoittaneet arvoja, mutta tosi hyvä näin. Lihakset aamulla vähän kipeät, eli treenitauko oli ollut liian pitkä, vaikkakin olkapään takia kylläkin pakollinen. Sopivien viikottaisten treenikertojen määrä on tietenkin yksilöllistä, mutta olen huomannut, että jos harjoitteluun tulee yli kahden päivän taukoja, se aiheuttaa lihasten kipeytymistä. Minulle kolme kertaa viikossa on liian vähän, 4-5 kertaa jo hyvä ja kehittää kuntoa kummasti. Jos otetaan lyhyttä, muutaman liikkeen harjoittelua, salilla voin käydä vaikka joka päivä, mutta nykyisten ohjelmien mukaisella monipuolisella harjoittelulla 4 harjoituspäivää viikossa tuntuu sopivalta. Salilla 2. ohjelman mukaiset tärinät. Niin paljon porukkaa treenaamassa, että piti vähän muutella suoritusjärjestyksiä sitä mukaan, mihin telineelle pääsi odottelematta. Kuntopyörät olivat niin varattuja että luulin jo voivani livistää ilman loppupolkemisia, mutta kun yritin suunnistaa ulos ovesta ne tietenkin vapautuivat kaikki. 

To 9.12.

Aamulla olkapää vielä jonkin verran kipeä, mutta kättä voi jo liikutella melko kivuttomasti ylös-alas suunnassa. Ei kuitenkaan puhettakaan olkapääliikkeistä painojen kanssa vielä. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti. Täytyy jälleen todeta, että kyllä dieettimuona maistuu satunnaisten herkuttelujen ja muiden kurittomuuksien jälkeenkin aina vaan mehukkaalta ja makealta. Ei ole vielä kertaakaan syömiset pahasti tökkineet. Treeneistä huilipäivä. 

Pe 10.12.

Työpäivän jälkeen suoraan salille harjoittelemaan 1. ohjelman sävelillä. Olkapää vielä tuntuu, mutta koko ohjelma kuitenkin täyteen ja vielä normaaleilla rasituksilla. Treenin päälle yritin lämmitellä olkapäitä ottamalla muutaman sarjan penkkipunnerrusta kapealla otteella ja pelkällä tangolla. Aika kivuttomasti sarjat sujuivatkin, ainakaan irvistellä ei enää paljoakaan tarvinnut, toivottavasti kohta päästään taas täyteen treeniin. Syömiset ja juomiset päivän mittaan sallituissa rajoissa. 

La 11.12.

Tänään oli tarkoitus käydä treenaamassa, mutta jotenkin en saanut vain aikaiseksi lähteä salille, vaan aika kului kaikenlaiseen pieneen puuhailuun kotinurkissa. Lounaaksi hyvän kokoinen annos italianpataa ja vihanneksia, ja päivällisellä kanaa ja viime viikolta jääneitä salaattinloppuja. Kun aterioiden väliin ottaa kunnon päivätorkut, niin jaksaa kummasti tillittää telkkaria puolilleöin. 

Su 12.12.

Emäntä innostui järjestelemään paikkoja vähän niinkuin joulua varten etukäteen, ja sekoitti vielä mukaan minutkin viattoman miehen. Pikku järjestely muistutti kummasti perusteellista suursiivousta, josta ei millään tekosyyllä saanut vapautusta edes tällainen 50% käsi-invalidi Lounaaksi sentään kerettiin syödä pottuja, jauhelihakastiketta ja melkoinen vuori salaattia, sekä päivälliseksi kanaa ja vihanneksia. 3 litraa vettäkin kitattiin kevyesti päivän mittaan, tais mennä vähän ylikin. 

Viikko 51

Ma 13.12.

Uusin eväin taas viikon töiden kimppuun ja treenaamaan. Elopainoa aamulla 105,4 eli pikkaisen olis jostakin tullut lisää, vaikka viime viikoilla tuli harjoiteltua vain kolme kertaa. Vai olisko juuri sen takia. Töiden jälkeen suoraan harjoituksiin ja 1. ohjelman mukainen treeni. Olkapää on viikonlopun levon jälkeen taas parempi, mutta yritän kuitenkin varoa rasittamasta sitä tarpeettomasti. Maanantaina kulkee aina hyvin ja niin tälläkin kerralla, maltoin kuitenkin olla laittamatta lisää rasitusta sarjoihin, jottei loppuviikosta lähde menemään nenänpää valkoiseksi. Hyvä ja tehokkaan tuntuinen treenipäivä kuitenkin ja tankkauksetkin esimerkillisesti ohjelman mukaisesti. 

Ti 14.12.

Verensokeri aamulla vähän alhainen 4,9 mutta olo tuntuu kuitenkin hyvältä, eivätkä lihaksetkaan tunnu kipeiltä. Töistä salille 2. ohjelman mukaisen treenin kimppuun. Kokeilin myös olkapääliikkeitä, mutta tuikkas sen verran että katsoin paremmaksi jättää ne vielä tekemättä. Otin niiden sijasta muutaman pitkän sarjan pelkällä tangolla vinopenkkipunnerrusta, joka ei niin paljoa rasita pelkästään olkapäitä, vaan paremminkin koko yläkroppaa. Vesitankkaus ohjelman mukaisesti ja syömisetkin kokolailla. Päivällisellä oli muksuille laitettu nakkeja ja ranskalaisia, joihin minäkin sitten sorruin treeneistä tullessani. 

Ke 15.12.

Syömiset ja juomiset päivän mittaan onnistuneesti ja määrätkin sallituissa rajoissa. Harjoittelusta pidetään lepopäivä, joka onkin taas paikallaan. Vasemman polven sisäsivua on jo eilisestä jomottanut. Tarkemmin paikkaa tutkiessani löysin pienen näppylän tapaisen jonka ympärillä on puolen kämmenen kokoinen alue ilmeisesti tulehtunut ja aika kipeä. Mistähän ihmeestä tuommoinenkin mitätön patti on itseensä ottanut. Tarttee vissiin tarkkailla tilannetta, koska diabeetikon jalkojen haavautumiin ja muihin pintavikoihin pitäisi kuulemma suhtautua vakavasti. Oikea olkapää ja vasen jalka siis pois pelistä, mutta onneksi pari raajaa vielä pelaa. 

To 16.12.

Aamulla polvi tuntuu todella kipeältä, mutta ei sitä karski mies pienistä kolotuksista välitä, ei muuta kuin töihin vaan. Vesitankkaus ohjelman mukaisesti mutta syömisten puolella olisi kyllä voinut olla tarkempi kontrolli. Saatiin töissä kiitokseksi menneestä vuodesta herkkukassit, joista löytyi kaikkea eksoottista mutusteltavaa kuten kuivattuja taateleita, suklaata, keksejä ja kaikenlaisia muita herkkuja. Muksujen piti saada maistaa vähän sitä sun tätä, ja niinhän sitä piti minunkin. Oltais varmaan syöty kaikki, ellei emäntä olisi pelastanut mitä pelastettavissa oli. Illalla vasemman polven alue tosi jäykkä ja kipeä, toivottavasti tulehdus ei lähde leviämään, täytyy kai käydä näyttämässä polvea poppamiehelle huomenna. “Pojasta polvi paranee” supisin emännän korvaan iltamyöhällä vanhaa kansanviisautta, mutta sain vastaukseksi selkokielisen ehdotuksen hankkiutua vaan vikkelästi tiedottomaksi. 

Viikko 51 loppu – 53

Pe – Su 17.12.04 – 02.01.05

Loppuvuodesta tuli tehtyä niin paljon kurittomuuksia syömisen, juomisen ja treenaamisen suhteen, etten taida niitä kaikkia kehdata tunnustaa. Jannen kanssa sovittiin jouluviikolla alkuviikosta, että hellätään taas syömisiä ja juomisia joulun kunniaksi. Jouluviikolla syöminen sitten alkoikin pikkuhiljaa lipsua, jouluna pisteltiin perinteisiä herkkuja ja väliviikolla syötiin mitä joulusta oli jäänyt. Sain jo dieetistä melko hyvin kiinni väliviikon keskivaiheilla, mutta puntarissa en rohjennut käydä koko aikana. 

Joulunalusviikolla kävin treeneissä 3 kertaa. Vasemman polven kipeä alue parani hiljalleen mutta oikea olkapää toipuu hitaammin. Juttelin Jannelle korvaavista olkapääliikkeistä, ja tultiin siihen tulokseen että taitaa olla parasta ottaa vaan edelleen vinopenkkiä, koska se ei tunnu pahasti olkapäässä. Samalla päätettiin, että voisin jo siirtyä jalkojen telineliikkeistä minun mielestäni tehokkaampaan jalkakyykkyyn. Tiistaina 21.12, otin sitten ensimmäisen kerran 3*12 sarjaa jalkakyykkyä. Tankoon pistin vain 40 kiloa jotta voisin hakea oikeata liikerataa, mutta viimeisellä sarjalla meinasin jäädä kyykkyyn istumaan silläkin painolla. Kuntopyörällä polkemista piti lopussa keventää jotteivät jalat menisi ihan tilttiin. Seuraavana aamuna piti nousta varovasti seisaalleen, kun reisien lihakset olivat melko kankeat ja jonkin verran myös aratkin. 

Ajateltiin Janne kanssa vaihtaa uudenvuoden jälkeen sekä syömis- että treeniohjelmiani. Nykyisiä kuntosaliohjelmia on toteutettu nyt noin 3 kuukautta joten kehon pitäisi jo olla aika hyvin kestää treeniä, ja ruokavalio kaipaa uudistamista jotta paino alkaisi jälleen pudota. Paino on pysynyt samana ainakin kuukauden, sen verran on varmaan harjoittelu vaikuttanut. Kiristetään dieettiä, lyhennetään sarjoja ja lisätään vähän painoja, jotta rasva lähtis tehokkaammin vaihtumaan lihakseksi. Siinä sitä on vielä tavoitetta vuodelle 2005. 

Viikko 1 / 2005

Ma 3.1.

Ja sitten taas vaan määrätietoisesti ruokaohjelmaan, eikä se salaatti taaskaan hassummalta maistunut. Tutun makeata ja mehukasta se oli, ja heti syömisen jälkeen saattoi jatkaa töitä, ilman että olisi alkanut mitenkään väsyttää. Tietenkin täytyy oikein keskittyä ettei paljon röyhtäile syömisen päälle, saattaa nälkä yllättää uudelleen. Tankkaukset siis päivän mittaan ohjelman mukaisesti. Töistä suoraan salile treenaamaan, jossa otan vielä peruskuntokauden 1. ohjelman mukaisen treenin. Hyvältä tuntuu taas päästä harjoittelemaan ja yläkroppa on tutun oloisesti jämäkkä harjoitusten päätteeksi. 

Ti 4.1.

Elopainoa aamulla 107 kiloa ja verensokeri 7,1, eli jonkun verran on menty takapakkia joulun ja uudenvuoden karkeloissa. Kroppa tuntuu aamulla vähän jäykältä, mutta mikään paikka ei ole sentään kipeä. Tankkaukset päivän mittaan ohjelman mukaisesti ja illalla vuorossa 2. ohjelman mukainen harjoitus. Jalkojen telineliikkeiden sijasta otan 3*12 sarjaa jalkakyykkyä, joka tuntuu mielestäni tehokkaammalta liikkeeltä, ja samalla voin tietenkin välttää ottamasta askelkyykkyä. Laitan kyykyssä tankoon vain 40 kiloa. Sarjojen viimeiset nostot ottavat kuitenkin äkkiseltään sen verran koville, että naamalle hiipii väkisinkin sellainen irvistys, joka saa muut siirtymään ympäriltäni vähän kauemmas kilkuttamaan. Tehokkaan oloinen treeni tällekin päivälle. 

Ke 5.1.

Alkuviikon harjoittelu kyllä tuntuu aamulla jäykkyytenä kehossa, mutta mikään paikka ei ole päässyt kipeytymään. Tarvii taas mainostaa venyttelyn merkitystä lihasten kipeytymisen estäjänä, ja kimmoisuuden säilyttäjänä. Olen huomannut, että jos aion harjoitella järjestelmällisesti 4 kertaa viikossa, täytyy myös venyttely muistaa suorittaa perusteellisesti ja ajan kanssa, varmistaen että ne lihakset joita on rasitettu eivät jää jännityksiin. Muutoinhan sitä voi mennä niin jäykäksi ettei pääse omin avuin ylös jos sattuu ulkona nurin tuiskahtamaan. Tietty jäykkyys painojen kanssa harjoitellessa on hyväksikin, mutta jos tarvii tankoon laittaa 60 kiloa että yleensä pääsee kyykkyyn, kannattaa ainakin harkita venyttelyä. Siitä huolimatta sekä syömiset että juomiset hyvin ohjelman mukaisesti, ja harjoittelusta pidetään ansaittu lepopäivä. 

To 6.1.

Loppiainen kului kaikenlaisessa pienessä puuhailussa kotona. Tarkoitus oli käydä harjoittelemassa, mutta lounaalla innostuttiin emännän kanssa maistelemaan palan painikkeeksi punaviiniä ja päälle otettiin kunnon päiväunet. Olis mennyt sali kiinni suunnilleen heti alkulämmittelyn jälkeen. Nestetankkaus onnistuneesti ohjelman mukaisesti. Tässä suhteessahan ohjelma on varsin onnistunut: juo vähintää 3 litraa päivässä. Lounaaksi pottumuusia ja 10 % uunimakkaraa, joka maistuikin ihan oikealta makkaralta ainakin tällä tavalla harvoin syötynä. Illallisen menu on kadonnut viininhuuruisesta muististani. 

Pe 7.1.

Se on tänään työpäivä, joten aamulla eväiden ja juomapullojen inventointi ja pakkaus, ja sitten matkaan. Muu perhe jäi pitämään vapaapäivää, eikä matkalla töihin tai perilläkään juuri väentungosta näkynyt. Meitä oli muutama hassu puurtaja, muuten tyhjässä rakennuksessa. No tankkaukset saattoi suorittaa rauhassa ja antaumuksella, ei soineet edes puhelimet. Töistä suoraan harjoituksiin 1. ohjelmaa toteuttamaan. Yhtä tyhjää oli Rajamäen uimahallin kuntosalissa kuin muuallakin. Hyvin pääsi koneille kilkuttamaan eikä tarvinnut mennä kenenkään nokan eteen tuijottamaan pitkästyneen näköisenä. 

La 8.1.

Emännän synttäripäivä, onneksi olin ajoissa merkkipäivän muistanut ja onnistunut hankkimaan jonkunlaisia lahjahelyjä. Varjele jos olisin unohtanut. Lahjat luovutettiin sitten miehissä mammalle aamiaisella. Vihjailuni että joidenkin joulukuusessakin on vähemmän koristeita kuin meidän mamman yllä, ei vaikuttanut mitenkään vaan lisää kuulemma vielä mahtuu helposti. Tilaisuuden tullen muistin myös ihmetellä, mahtaako hän arvostaa sitä että kannan selkä vääränä hänelle näitä lahjuksia, tai sitä että olen hänelle antanut kaikki parhaat vuoteni. No joo, mutta saamapuolella kuulemma vielä ollaan lahjuksissa. Kun kerran kuusesta menin vitsailemaan, niin jouduttiin muksujen kanssa hoitamaan vielä sisällä oleva joulukuusi ulos, ja järjestelemään huusholli entiselleen. Suurin osa neulasista taisi kuitenkin varista sisätiloihin. Nestetankkaus onnistuneesti ja oikeastaan syömisetkin, mitä nyt jonkun verran täytekakkua. 

Su 9.1.

Ankara siivouskampanja kotoa. Joulukoristeet pakattiin vastaista käyttöä varten ja muut joulun jäljet raivattiin näkymättömiin, jonka jälkeen sain kunniatehtäväksi imuroida koko huushollin. Tosi kivaa ainakin emännän mielestä. Lounaalla kerettiin sentään pistellä savukirjolohta, perunamuusia ja vihanneksia, joka oli niin hyvää että päivällisellä uhrauduin ja tein selvää lounaalta jääneistä jämistä, ennenkin muksut ehtivät. Syömiset siis jollakin tavalla tai ainakin hieman soveltaen ohjelman rajoissa. Jannelta tuli illansuussa uudet treeniohjelmat: ruokavalio pidetään ennallaan mutta treeniohjelmia tulee 3 erilaista. Ensisilmäyksellä ohjelmat vaikuttivat melko hurjilta, ja sarjojakin näytti olevan ainakin puolet aikaisempaa enemmän. 

Viikko 2

Ma 10.1.

Syömiset ja juomiset päivän mittaan kokolailla ohjelman mukaisesti. Jannelta kyselin lisäneuvoja, ja seuraavien kahden kuukauden sotasuunnitelmaksi kirkastui seuraavaa. Katsotaan lähteekö paino uudelleen putoamaan alkuperäisellä ruokavaliolla, jos herra harjoittelija vain muistaa pysytellä tarkasti sallituissa ruoka-aineissa ja määrissä. Ruokaohjelmasta lipsumiselle ei irtoa näin kevään kynnyksellä ja uimarantakauden jo häämöttäessä herra valmentajalta minkäänlaista myötätuntoa. Treeniohjelmat taas ovat isojen poikien ohjelmia, joissa sarjoja on enemmän mutta ne ovat osittain lyhyempiä ja rautaakin saa laittaa enemmän. Tämän pitäisi kasvattaa sekä voimaa että lihasmassaa, jonka pitäisi kuulemma jotenkin näkyä harjoituskauden päätteeksi myös minunlaisessakin ympäripyöreässä miehessä. Ohjelmat ovat kuitenkin sen verran kovia että jokaisen treenikerran jälkeen pitäisi pitää lepopäivä ja antaa lihasten rauhassa palautua. Töitten jälkeen sitten suoraan salille kokeilemaan, ja kylläpä tuntui aika tavalla tehokkaammalta ja rankemmaltakin. Harjoituksen päätteeksi oli yläkroppa ja käsivarret sen verran turvoksissa että katsoin parhaammaksi jo kulkea ovista sivuttain etteivät kyynärpäät kolhiintuisi karmeihin. 

Ti 11.1.

Onneksi muistin eilisen treenin päätteeksi venytellä hyvin, eikä kropassa mikään paikka tuntunut kipeytyneen, yläkroppa saattoi olla aamulla vähän kankeamman oloinen mutta vertyi kuitenkin päivän mittaan. Lepopäivän pitäminen treeneistä on kyllä paikallaan, ei puhettakaan että tänään voisi vetää yhtä kovan treenin kuin eilispäivänä, jumiin menisi ukko varmasti. Syömiset ja juomiset aika hyvin ohjelman mukaisesti, jossa aika hyvin tarkoittaa valkosipulipottuja päivällisellä. Kaikkien kolmen treeniohjelman jälkeen otetaan yksi aerobinen rasvanpolttopäivä, jolloin voi ottaa kevyesti pitkiä sarjoa mitä huvittaa, mutta kuntopyörää pitää polkea ainakin puoli tuntia hullun lailla. Näin ne ohjeet jotenkin kuuluivat, vai oisko ollut jotenkin siivompia sanoja. 

Ke 12.1.

Elopainoa aamulla 106,5 eli vähän vähemmän kuin viime viikolla, mutta verensokeri peräti 8,7. Valkosipulipotuissa tais olla lisukkeena oikeata kermaa, mitään muuta selitystä en keksi verensokerin pomppaukselle. Siirretään valkosipulipotut kiellettyjen listalle, harmi. Tankkausten suhteen taas tarkempi päivä ja illalla treenaamaan uuden 2. ohjelman nuottien mukaan. Vuorossa on aika tiukka jalkojen kehittämispäivä, yhteensä 16 sarjaa jalkaliikkeitä. Otan sarjat takakautta maltillisilla painoilla, mutta silti tuntuu kinttuohjelmien jälkeen siltä siltä kuin kävelisi puujaloilla. Polven päältä lihakset ovat melkein tunnottomaksi puutuneet. Loppuverryttelyn jälkeen olisi vuorossa ollut vielä hyvän mittainen nautiskelu kuntopyörällä, mutta molemmat pyörät olivat varattuja, joten suunnistin suorinta tietä suihkuun, jottei tilanne vaan ehdi muuttua. Kuntopyöräilyn jälkeen kävely olisi varmasti ollut jonkinasteista hoipertelemista. 

To 13.1.

Aamusella piti nousta ylös aika varovasti ja kuulostella kinttujen kuntoa, mutta yllättävää kyllä jalat tuntuivat varsin jämäkältä eikä käveleminen tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Juokseminen ta kyykkiminen olisi jo saattanut olla tuskallista, mutta mitäs se nyt tähän kuuluu. Jannelle kehun päivällä, että jalkatreeniin päästään varmasti piakkoin laittamaan lisää painoa, toivottavasti rauta salilla riittää. Tänään pidetään taas lepopäivä harjoituksista ja annetaan lihasten levätä. Tähän mennessä ohjelmat tuntuvat toimivan, ja vähän niinkuin treeninälkä olisi kasvussa. Syömiset ja juomiset hyvin ohjelman mukaisesti.

Pe 14.1.

Pikkasen on jalat aamulla kipeät, mutta lähtivät kuitenkin toimimaan ilman erityistä lämmittelyä. Salaatit ja vesipullot kassiin ja ulos mustaan pimeyteen suunnistamaan töihin. Tankkaukset sopivasti ohjelman mukaisesti, päivällisellä grillatulla kanalla vahvistettua salaattia, joka kyllä katosi suuhuni pikavauhtia. Kannattais vähän pureskellakin, komentoi emäntä syömistäni. Tämän viikon kolmas treeni salilla illalla. Näyttäis pääasiassa olevan vetäviä liikkeitä, jotka vaikuttavat selän lihaksiin ja hauiksiin. Sitten vaan liikkeitten kimppuun riehumaan. Vetävissä liikkeissä tulee helposti vähän fuskattua vetämällä liikkeet alkuun kropalla, ja ainakin minun pitää oikein keskittyä suorittamaan liikkeet oikein. Varsinkin silloin, kun rasitusta laitetaan lähelle suorituskyvyn ylärajaa. Kummasti se vaan rupesi käsivarsiinkin vaikuttamaan, kunnes lopettaessani oli taas tumput aika täynnä. Lopuksi piti polkea kuntopyörääkin kun kukaan ei älynnyt niitä valloittaa. 

La 15.1.

Hauislihasten päät kyynärpään yläpuolelta vähän hellänä. Tarkoitus oli käydä tänään ottamassa aerobinen päivä salilla, mutta jotenkin se päivä vaan livahti ohitse kotinurkissa puuhaillessa. Lounaaksi muhkea annos riisiä ja kanaa currykastikkeessa ja päivälliseksi samaa sapuskaa. Määrissä oli vähän sanomista mutta nestetankkaus ohjelman mukaisesti. Salilla on muuten ollut menneellä viikolla huomattavasti enemmän harjoittelijoita kuin tavallisesti, ja kokonaan uusia harjoittelijoita on tullut mukaan joka päivä. Taitaa olla meneillään yleinen kurinpalautus, itsensä rääkkäämisen nimikkokuukausi, kun loppuvuoden juhlinnan jäljiltä yritetään normaalimittoihin. 

Su 16.1.

Hauisten päät suorastaan kipeät aamulla. Ajattelin lähteä salille lounaan jälkeen, mutta kaapista löytyi yllättäen punaviiniä, joka sitten tuhottiin lounaalla emännän kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä. Päälle kun ottaa tuhdit päiväunet niin harjoituksiin ei tarvitse lähteä. Lounaaksi ja myös päivälliseksi perunamuusia ja lihamureketta, eikä oikeastaan yhtään vihanneksia. Määrissä jälleen sanomista, täytynee ottaa itseä niskasta kiinni jatkossa, jotta lähtis taas painokin laskemaan.

Viikko 3

Ma 17.1.

Tulis nyt vähän lunta niin ei tarttis melkein käsikopelolla yrittää aamusella töihin ajella. Tavanomainen maanantaikohellus alkoi jo aamusella, ja jatkui tietenkin koko päivän. Tankkaukset kuitenkin aika hyvin ohjelman mukaisesti. Viime maanantaina tuntui lopputreeneissä siltä että rupeaa paukut loppumaan. Tätä välttääkseni otin tänään mukaan myös päivällisannoksen, jonka pistelin ennen salille lähtöä, jossa sitten yritin kuulostella minkälaista vaikutusta tällä olisi. No ei loppunut energia kesken, olisin saanut koko ohjelman vedettyä kunnialla läpi, ellei oikea olkapään peeveli olisi aina välillä tuikkinut ja vihlonut. Tämän takia piti jättää toinen olkapääliike tekemättä. Itseäni huvitti kun pystypunnerruksessa olkapääni naksuivat vuorotellen, olisin varmaan nauranut oikein ääneenkin ellei joka kolmannella puristuksella olisi vähän sattunutkin. Kesken sarjan kannattaa käkätellä muutenkin vain sen verran ettei liikeradat pääse kärsimään. Tumput kuitenkin lopuksi sen verran turvoksissa, että piti vähän spennata ja viivytellä suihkussa, jotta kaikki näkevät ennenkuin turvotus pääsee haihtumaan. 

Ti 18.1.

Varovasti jalkeille aamulla ja yllätys, yllätys ei merkittäviä kiputiloja eilisen treenin jäljiltä. Sitten puntariin, joka näyttää edelleen yli 107 kiloa eli ei muutoksia. Tilanne siis tässä suhteessa vakaa. Syömiset ja juomiset kokolailla ohjelman mukaisesti, päivälliseksi pieni annos viikonlopusta jäänyttä perunamuusia ja kanakastiketta ja iltapalaksi pari palaa ruisleipää ja pari ohutta kinkkuviipaletta. Tänään pidetään lepopäivä harjoituksista ja keskitytään huomiseen. Lopettais nyt tuo olkapää kiukuttelun niin pääsis oikein kunnolla puristamaan. Emäntä kurkkii nyt olkapään yli ja ehdottaa kirjoitettavaksi seuraavaa: “Vaimo on ihana ja työteliäs. Hän huolehtii kaupasta salaatit ja muut tarvikkeet”. Samalla minulle kerrotaan ilmoitusluontoisesti, että torstaina meillä on tupperikutsut, eikä siitä tarvitse saada mitään kohtauksia. Tuli sitten torstaista treenipäivä. 

Ke 19.1.

Evääksi kaksinkertainen annos salaattia, puolet lounaalla ja toinen puoli ennen treeneihin lähtöä syötäväksi, jotta energia riittää ja kaksi litran pullollista kirkasta. Salaattia on nyt mukana aika muhkea kulhollinen, joka kirvoittaa lounaalla työkaverit epäilemään että mahtaakohan moinen annos mahtua sisuksiini. Kerroin luottamuksellisesti että kun minä ja Janne syödään neljä tämäkokoista jättiannosta päivässä, niin kyllä jaksaa riehua salillakin. No syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti, kunnes kävikin niin että piti jäädä töihin vähän myöhäisempään, enkä ehtinyt hyvistä energiavalmisteluista huolimatta treenaamaan ollenkaan. Kotona kun sitten vielä odottikin puolikas grillattua kanaa iltapalaksi, niin tais kuitenkin mennä syömiset vähän reilunlaisiksi. No torstaina sitten mennään varmasti treenaamaan, jota emäntäkin suosittelee lämpimästi. 

To 20.1.

Torstaina jälleen mukaan kaksinkertainen annos salaattia, riittävän energialatauksen varmistamiseksi. Töitten jälkeen suoraan salille ja voimaohjelma 2. kimppuun. Ohjelma koostuu melkein kokonaan jalkaliikkeistä, joita on ainakin 16 sarjaa erilaisia, ja päälle vielä kuntopyörääkin. Otan raskaimman liikkeen perinteisenä jalkakyykkynä takakautta. Samalla tulee treenattua pakaroita, ristiselkää ja vatsaa. Kaikkein tehokkaimpana mahdollisena jalkaliikkeenä pidän jalkakyykkyä etukautta, mutta sitä on vaikea ottaa pitkiä sarjoja ja pitää asento samalla oikeana. Jos taas haluaa oikein nautiskella jalkaliikkeissä, kannattaa keskittyä askelkyykkyyn. Aika mukavasti ja hallitusti treeni läpi, vain takareiden liikkeessä alkoi lihakset kramppaamaan, ja piti jättää viimeinen sarja ottamatta. Päälle varovasti 15 minuuttia kuntopyörää, ja sitten muutama varovainen tunnusteleva askel kokeeksi, jotta kantaako kintut. Ennen kuntopyörää olivat reiden lihakset polven yläpuolelta aivan puuduksissa, mutta poljettuani tuntui siltä kuin jännitys olisi lauennut ja lihakset taas kimmoisempia, ainakin jalat tottelivat taas paremmin. Tankaukset muuten onnistuneesti, paitsi illalla kotona jossa oli odottamassa tupperikutsuilta jääneitä makupaloja, joita sitten minäkin sorruin maistelemaan. Herkuista huolimatta muistin kuitenkin ihmetellä myrkyllisesti että mitenkähän paljon tupperiromu taas lisääntyy. 

Pe 21.1.

Jalat aamusella vähän kankeat, mutta ei muita vaikutuksia eilisestä kinttureenistä. Verensokeri erittäin hyvä 5.1 mutta paino vain killuu sitkeästi yli 107 kilon. Lohduttaudun sillä, että varmaan ovat lihakset alkaneet nyt kasvamaan massaa, kun treenikin on selvästi koventunut. Ihmettelen syvästi kuinka kukaan muu ei ole tällaista kehitystä vielä havainnut. Tankkauksen päivän mittaan kerrankin taas ohjelman mukaisesti, jotenkin tuntuu että lipsahduksia on viime aikoina vielä ollut enemmän kuin onnistumisia. Töistä suoraan treenaamaan voimaohjelma 3. sävelin. En pidä välipäivää koska tämän päivän harjoittelu rasittaa aivan muita lihasryhmiä, kuin eilinen ja muutenkin kehossa tuntuu ihan hyvältä. Koko harjoitus mukavasti läpi, vain hauiskäännössä rupesi viimeisillä nostoilla purukalusto reilummin paljastumaan. 

La 22.1.

Hauisten päät kyynärpäiden yläpuolella jälleen vähän hellät, taitaa olla niitä heikoimpia kohtia kropassani. Eilisen aikana oli satanut lunta 15 senttiä, jota minut määrättiin heti aamusta kolaamaan, vaikka muistelin että se olisi kyllä ollut emännän vuoro. Ei siinä auttanut, poikien kanssa vaan pihalle ja vielä aika liukkaasti. Reilun kolmen tunnin lumitöiden ja lumilinnan rakentamisen jälkeen uskallettiin sisälle kyselemään talon emännältä työmiehille syötävää. Päivä menu oli lounaalla ja päivällisellä muksujen toiveiden mukainen, eli lautanen täyteen makaronilaatikkoa. Samaa söin minäkin mutta puolet annoksesta salaattia. Sen verran tuli pihalla energiaa kulutettua, että arvioin ettei tarvitse salille lähteä. 

Su 23.1.

Sunnuntai kului tismalleen samoissa merkeissä ja harrastuksissa kuin lauantaikin, ja menukin oli vielä aivan sama. Lumityöt on aika hyvää jumppaa, energiaa kuluu paljon ja vesitankkauksessa ei kyllä ole minkäänlaisia vaikeuksia. Kaksi ensimmäistä ryyppyä imeytyy jo suussa, ja vasta kolmannen pääsee kunnolla nielemään. Ja kohta on suu taas kuiva kuin beduiinin varpaanväli, tiedä vaikka maistuiskin samalta. Eipä tarvinnut tänäänkään lähteä salille riehumaan, olis saattanut olla jotenkin hengetöntä. 

Viikko 4

Ma 24.1.

Verensokeri aamulla 5,0, jonka täytyy olla seurausta lumen kanssa painimisesta viikonloppuna. Maanantai on perinteisesti säpinäpäivä, pientä kiirusta riittää koko päivälle. Tankkaukset mukavasti ohjelman mukaisesti, ja töistä suoraan salille voimaohjelma 1. kimppuun. Pistin alkupään sarjoihin pikkaisen lisää painoa, sillä seurauksella että loppupään harjoituksista piti ottaa melkein saman verran pois. Ennakkoluulottomasti tulkittuna siis hyvin tasapainoinen treeni. Oikea olkapää vaan jaksaa vielä tuikkia, ja kestää jo aika kovaa treeniäkin, mutta ei vielä varsinaisia olkapääliikkeita. Pystypunnerruksetkin piti ottaa vähän niinkuin kuunnellen, alkaako pahasti naksumaan. Saahan se naksuakin, kunhan ei narise. Yritin päästä lopuksi kuntopyörän selkään sotkemaan mutta aina joku ennätti ennemmin, niinpä painelin tuohtuneena suihkuun ilman harjoitukset kruunavaa loppuherkkua. 

Ti 25.1.

Verensokeri hyvä 5,1, mutta verenpaine vähän koholla 159/93. Paineiden kohoaminen johtuu varmasti pari kiloa kohonneesta omapainosta. Yläkroppa tuntuu aika jäykältä ja paikoittain vähän hellältäkin, mutta onneksi tänään pidetään harjoituksista taukopäivä. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti päivän mittaan ja iltapäivällä kävin terveyskeskuksessa diabeteshoitajan juttusilla. Punnitus terveyskeskuksen lahjomattomalla vaa`alla osoitti omapainon kohonneen 5 kiloa edellisestä, joulukuun alkupuolella mitatusta arvosta. Puntari väitti painokseni peräti 114 kiloa iltapäivästä klo 15.30 runsaan salaattiannoksen, melkein kahden litran vesiannoksen ja tavanomaisen kahvittelun jälkeen. Punnituksessa päällä olleet vaatteetkin tietenkin vähän painoa lisäsivät. Ehdotin selitykseksi että oliskohan lihakset alkaneet uuden ohjelman myötä voimallisesti kasvaa, mutta tähän ei tullut vahvistusta. Resepti sen sijaan oli selvä ja yksiselitteinen: painoa pois. 

Ke 26.1.

Kotivaaka näyttää aamulla 107,9, joka vähän rauhoittaa eilistä järkytystä, mutta liikaa sitä on siinäkin. Salaattia kipollinen ja kaksi vesipulloa evääksi ja sitten töihin. Tankkaukset mallikkaasti ohjelman mukaisesti ja työpäivän jälkeen salille jalkojen lihaksia rääkkäämään. Keskiviikko on varsin suosittu harjoittelupäivä, mutta nyt oli sali melkein tupaten täynnä. Ainoa paikka jossa ei ollut tungosta oli jalkakyykkyteline, jonka sitten valloitinkin hetkeksi kokonaan itselleni. Olen aikaisemminkin huomannut että jalkakyykky ei ole kovin suosittu liike. Käsien lihaksia kyllä kaikki harjoittavat monipuolisesti, mutta minkähän takia ei sitten jalkoja ja siinä samalla pakaroita ja keskivartalon lihaksia. No harjoitusohjelma mukavasti läpi tutuin seurauksin, eli jalat polven yläpuolelta aivan turtana ja päälle kunnon nautiskelu kuntopyörällä. Liikkeiden suoritusjärjestyksiä piti jonkin verran muutella sitä mukaan kuin telineitä vapautui, mutta muuten varsin onnistunut harjoitus.

To 27.1.

Tänään oli herätys tavanomaista aikaisemmin, kun emäntä oli lähdössä matkalle Vierumäelle työporukan kanssa ja hänet piti heittää Keravalle ennen töihin menoa. Lähtö jäi vähän viime tinkaan ja kun lumipyryn takia piti vielä ajella aika rauhallisesti, niin eleltiin heti aamusta jännityksen hetkiä ehditäänkö ajoissa perille. Tästä tietenkin seurasi, että minä olin ohjauspyörän takana mutta molemmat ajettiin eli emäntä toimi kartanlukijana ja urheiluselostajana kommentoiden värikkäästi matkan edistymistä suhteessa ajan vähiin käymiseen. Onneksi ehdittiin ajoissa. Sitten vaan suunnistamaan Riihimäen suuntaan töihin. Työpäivän jälkeen piti olla kotimiehenä ja huolehtia kakrujen syömiset, läksyt ja nukkumaan menot, mikä oli kovempi homma kuin muutaman tunnin kireä salitreeni. 

Pe 28.1.

Aamulla evääksi pelkästään juotavaa, koska tänään lähdetään opiskelijoiden kanssa tutustumaan naapurikaupungin suurimpaan ja komeimpaan tehtaaseen, jossa meille tarjotaan myös lounas. No tehtaan ihmettelemiseen kuluikin melkein koko päivä ja lounastakin saatiin, mutta vesipulloa en arvannut ympäriinsä mukanani kanniskella. Illemmalla piti kiriä vesitankkauksia kiinni ja yöllä sitten juosta jatkuvasti vessassa. Syömisetkin kutakuinkin sallituissa rajoissa vaikka kaffeepullakin piti syödä kun kerran tarjottiin. Illalla hain emännän ja kimpsut Keravalta ja olisin varmasti ehtinyt treenaamaankin, mutta jostakin syystä ei nyt oikein huvittanut. 

La 29.1.

Aamulla piti tehdä taas lumitöitä. Lounaaksi italianpataa ja vihanneksia sitten salille treenaamaan voimaohjelma 3. mukaisesti. Aloittaessani salilla oli vain 4 muuta harjoittelijaa, joten kaikkiin telineisiin pääsi esteettä ja jouduin tai sain toteuttaa koko ohjelman järjestyksessä. Kun kerran aikaa oli niin yritin tehdä liikkeet tosi rauhallisesti ja puhtaasti, käyttäen sellaisia painoja joilla sain sarjat varmasti tehtyä. Vetävissä liikkeissä jos laittaa liikaa painoa, alkaa helposti liikerata muuttua eikä rasitus mene niille lihaksille joille pitäisi. Näissä liikkeissä näkee salilla eniten virheellisiä suorituksia, näyttäviä painoja väännetään jos jonkinlaisilla vippaskonsteilla ja sellaisissa akrobaattisissa asennoissa joihin minun kroppani ei taivu vaikka selkäranka poistettais. Lopetellessani oli muita salin käyttäjiä jo kymmenkunta mikä on aika paljon lauantaipäivälle. 

Su 30.1.

Mennyt viikko on ollut jotenkin sen verran rasittava, että päätän pitää huilipäivän harjoituksista ja keskittyä kunnolla seuraavan viikon rientoihin. Lounaaksi sen verran tukeva annos perunoita ja savipadassa haudutettua lihaa ja vihanneksia, ettei loppupäivänä tarvinnut oikeastaan mitään suuhun pistää. Parempi olisi tietysti syödä niitä pieniä annoksia, mutta kun syömään päästiin vasta kolmen maissa iltapäivällä ja niin oli nälkä että silmissä oikein hämärsi. Ja päälle tietenkin kunnon päiväunet. Mutta vesitankkaus päivän mittaan mallikkaasti. 

Viikko 5

Ma 31.1.

Aamupäivällä tavanomaista maanantaisutinaa töissä ja iltapäivällä koulutukseen VTT:lle Espooseen. Tankkaukset jonkun verran sekaisin tai ainakin ajallisesti pahasti myöhässä. Lounasta ei ehtinyt syödä ollenkaan ja päivällinenkin hätäisesti ennen harjoituksiin lähtöä. Tänään otetaan taas voimanhankinta 1. ohjelman mukainen treeni. Kokeilen alkutreenistä pikkuisen isompia harjoituspainoja, kunnes pystypunnerruksessa piti jo pari kiloa vähentääkin aikaisemmasta, jotta sain sarjat täyteen tehtyä. Otin varovasti myös yhdet sarjat olkapääliikkeitä, kuulostellakseni millaiselta olkapäät seuraavana päivänä tuntuisivat. Käsivarret jälleen mahtavasti turvoksissa, lopuksi vielä armoton kuntopyörän sotkeminen ja sitten suihkuun pikkupoikien tuijotettavaksi. Toivottavasti heitä kiinnosti käsivarteni eikä muhkea keskivartaloni. 

Ti 1.2.

Eilinen harjoittelu kyllä tuntuu kropassa, rintalihakset ovat vähän hellänäkin, mutta onneksi ainakaan olkapäät eivät ole ärtyneet eilisestä kokeilusta. Lepopäivä harjoituksista on selvästi tarpeen. Evääksi sunnuntaista jäänyttä porkkanaraastetta, terästettynä raejustolla ja muutamalla palasella säilykeananasta. Maistui kyllä erinomaisen makealta ja mehukkaalta. Päivälliseksi samoin sunnuntaista jääneitä jämiä ja juomisiksi tietenkin päivän mittaan tavoitteen mukainen määrä vettä. Muu perhe syö luonnollisesti tuoretta ja vasta laitettua ruokaa, mutta minun tehtäväni ellei peräti etuoikeuteni, on tehdä selvää jämistä. Hyvä ettei pidetä elukoita, vois menu vielä kaventua. 

Ke 2.2.

Syömiset ja juomiset päivän mittaan ohjelman mukaisesti, ja töistä suoraan harjoituksiin 2. ohjelman kimppuun. Saan jälleen rauhassa keskittyä tekemään jalkakyykkyä kenenkään häiritsemättä. Ohjelma on rakennettu siten että siinä on mahdollista lisätä harjoituspainoja oman harkinnan mukaisesti, joten päätän aloittaa hieman korkeammalta ja lisätä maltilliseti 10 kiloa kerrallaan joka toisella sarjalla. Tavoitteena oli saada viimeiseen sarjaan tasan 100 kiloa, joka toivottavasti aiheuttaisi ansaittua ihailua muissa harjoittelijoissa. Jalkakyykyssä pitää pitkillä sarjoilla keskittyä hallittuun suoritukseen, jotta ylöstulovaiheessa takapuoli ei pääse nousemaan liian nopeasti, ja homma mene paremminkin selkäliikkeeksi. Vielä kun tanko pääsee pyörähtämään niskan päälle, ja pystyynpääsy menee todella mutkille, niin saattaa joku oudompi tulla kysymään että mikä liike toi on ? No en päässyt kokeilemaan satasta eikä kukaan vilkaissutkaan, vaikka jouduin pusertamaan jo oikein tosissani viimeisellä sarjalla. Jalat tuntuivat harjoitusten jälkeen puupökkelöiltä, onneksi perusteellinen venyttely ja kuntopyörä laukaisivat pahimman jännityksen. 

To 3.2.

Aamulla kehossa tuntuvat kyllä viikon harjoitukset, paikat ovat kauttaaltaan kankeat ja paikkapaikoin vähän hellätkin. Varsinkin reidet ja pakarat ovat nyt varmasti saaneet tarpeeksi rasitusta. Pakko pitää harjoituksista taukopäivä, jottei kävely ala näyttämään siltä kuin housuissa olisi jotakin ylimääräistä. Syömiset ja juomiset ohjelman mukaisesti ainakin päivälliseen saakka, jolloin innostuttiin hakemaan muksujen toivomuksesta hampurilaiset lisukkeineen. Huomenna kun rääkätään loput vielä terveeltä tuntuvat lihakset, niin olo tuntuu varmasti mielenkiintoiselta. 

Pe 4.2.

Kiire päivä töissä, syömiset ja juomiset vinksin vonksin, eli tankkaukset pääasiassa harjoitusten jälkeen. Töistä suoraan harjoituksiin ja voimanhankinta 3 ohjelman kimppuun. Varsin tasapainoinen treeni, kaikissa liikkeissä sellaiset painot että pystyin tekemään sarjat täyteen puhtaasti. Jostakin syystä hauiskääntö tuntui tänään helpolta, joten otinkin sen sitten tavallista perusteellisemmin ja vähän isommalla rasituksella. Lopuksi nautinnollinen hetki kuntopyörän selässä ja sitten suihkuun. Yläkropan lihakset selän puolelta selvästi turvoksissa treenin jälkeen samoin hauikset, jotka olivat niin puutuneet etten tahtonut saada treenipaitaa pois omin neuvoin. Illemmalla turvotus suurimmaksi osaksi haihtui, mutta emännälle annoin kuitenkin tehtäväksi haeskella kaupoista pitempiä ruokailuvälineitä, jos vaikka hauikset alkaisivat ennen pitkään olla syömisen esteenä. 

La 5.2.

Hauisten päät jonkun verran kipeät eilisen jäljiltä, mutta olipahan treeni ainakin tehonnut. Emännän piti päästä johonkin alennusmyyntiin katselemaan uutta talvitakkia, ja me jouduimme muksujen kanssa kotimieheksi. Saatiin myös muutamia mielenkiintoisia ja kehittäviä kotitehtäviä, jos sattuisi aika käymään pitkäksi. Lounaaksi perunaa ja lihamureketta ja samaa myös päivällisellä. Välissä oli pakko ottaa pienet nokkaunet, ennenkuin emäntä palasi ja tuli taas vauhtia kotitehtäviin. Nestetankkaus ohjelman mukaisesti. 

Su 6.2.

Kaikenlaista pientä askaretta kotipiirissä, ja illemmalla piti vähän valmistautua ensi viikon työtehtäviinkin. Lounaaksi riisiä, kanavokkia, vähän viiniä palanpainikkeeksi ja päälle luonnollisesti kunnon päiväunet. Treenaamaankin olis tietenkin voinut lähteä mutta kun jotenkin laiskotti viinin maistelun jälkeen. Päivälliseksi lounaan rippeitä täydennettynä muutamalla palalla näkkileipää, eli syömiset kutakuinkin ohjelman mukaisesti mutta juomiset jälleen sitäkin paremmin. Emännän mielestä juominen se onkin aina sujunut isännältä mallikkaasti?

Viikko 6

Ma 7.2.

Aamusella salaatit ja juomiset mukaan ja töihin. Jannelle ihmettelen miksi hauikseni päät tulevat kipeiksi kyynärtaitteen yläpuolelta, ja saan uusia ohjeita joilla hauista voidaan rasittaa keskeltä lihasta. Liikkeen kaari pitää laajempi ja kyynärpäiden pitää olla ulompana kehosta. Pitää kokeilla ensi perjantaina, toivottavasti jonkinlaista pattia alkaa muodostumaan. Syömiset ja juomiset hyvin ohjelman mukaisesti ja työpäivän jälkeen salille treenaamaan, vuorossa voimanhankinta 1. ohjelma. Ensimmäisen kerran otan koko ohjelman, myös olkapääliikkeet pienillä painoilla, niin pienillä että rupesi itseäkin huvittamaan muista puhumattakaan. Alkutreeni meni vahvasti ja mallikkaasti, mutta kun päästiin olkapääliikkeisiin piti rasitusta keventää melkoisesti. Pystypunnerrus käsipainoilla on varmasti mielenkiintoista katsottavaa, koska en tahdo löytää oikeata ja vahvalta tuntuvaa liikerataa, vaan kädet liikkuvat jotenkin epätahdissa ja eri ratoja ja koko kroppa tutisee näyttävästi ajoittain. Se on tietenkin taiteellista, mutta sais se joskus mennä oikeaan putkeenkin. Joka tapauksessa tumput taas näyttävästi turvoksissa harjoitusten päätteeksi. 

Ti 8.2.

Aamulla oikea olkapää aika kipeä, samoin ojentajat ja rintalihakset. Lepopäivä treeneistä on kyllä varma. Verensokeri kohtalaisen hyvä 6,9 ja paino 107,9, eli ei iloisia yllätyksiä tässä suhteessa vieläkään. Jotenkin kiireen oloinen päivä, eväätkin jäi syömättä ja nestetankkauskin ontui. Kotona päivälliseksi lihamureketta ja perunoita ja tilanne siihen asti hallinnassa kunnes kaapista löytyi laskiaispullia ja Runebergin torttuja, joita oli pakko maistella. Tuli varmaan moninkertainen annos energiaa, mutta vettä taas kului illan mittaan aivan kuin itsestään. 

Ke 9.2.

Oikean olkapään huomattavasti parempi kuin eilenaamulla, samoin muu kroppa vaikka maanantain treeni vielä selvästi tuntuukin. Syömiset ja juomiset päivän mittaan ohjelman mukaisesti ja suoraan töistä salille jalkaohjelman kimppuun. Korotan ensimmäisten sarjojen painoja edellisestä ja muutenkin otan ainakin jalkakyykyn isommilla painoilla. Kyykkäämisen alusta alkaen tuntuu rasitus perille menevän tehokkaasti, kunnes viimeisissä sarjoissa alkaa reisien ulkopintoja repiä. Se onkin aivan uusi paikka, sillä yleensä kyykkääminen tuntuu pakaroissa ja reisien sisäpinnoissa eniten. Treenin jälkeen kintut ovat aivan puhki, mutta onneksi kävelykyky ainakin jollakin tavalla palautuu herkkuhommani kuntopyörän polkemisen ja perusteellisen venyttelyn jälkeen. 

To 10.2.

Aamulla pakarat, reisien sisä- ja ulkopinnat hellänä ja kävely sujuu tosi kankeasti. Tänään ei ilosta hypitä eikä varmasti mistään muustakaan syystä ja ulkonakin mennään varovasti kuin heikoilla jäillä. Onneksi tänään ei tarvitse lähteä treenaamaan. Päivän mittaan jalat vähän nuortuvat ja pahin kipu ja kankeus hellittävät, mutta rauhallisesti piti silti liikkua iltaan asti. Varomaton riehakkuus liikkeissä aiheutti jähmettymisen jos jonkinlaiseen kumaraan ja hengityksen pidättämiseen hyväksi toviksi. Syömiset ja juomiset kokolailla ohjelman mukaisesti. 

Pe 11.2.

Reissupäivä, työmatkalla poissa tavanomaisesta ympyristöstä ja samalla syömiset ja juomiset jonkun verran poissa tolaltaan. Illemmalla janotti sen verran että piti kiriä juomiset kiinni, ja yöllä piti hypätä yläkerrasta alas vessaan sen verran usein, ettei kuntopyörää olisi harjoituksissa oikeastaan tarvittukaan. Salilla otan illalla voimanhankinta 3. mukaisen harjoituksen, eli vetäviä liikkeitä. Ensimmäisen kerran saan selän puolen lihakset selvästi puuduksiin, vaikka yritänkin tehdä liikkeet ajatuksella enkä lisäile liikkeissä painoja aikaisempaan verrattuna. Hyvä ja tasapainoinen harjoitus, kuntopyörää päälle ja hyvä venyttely. 

La – Su 12-13.2.

Viikonloppu kului kotipiirissä hääräillessä ja edellisen viikon harjoituksista toipuessa. Kroppa tuntuu sen verran jäykältä ja paikoin vähän hellältäkin etten saa aikaiseksi lähteä harjoituksiin kumpanakaan päivänä. Pientä kurittomuutta syömisissä, kun lauantaina oli lounaalla perunoita ja savukirjolohta, ja innostuin vanhasta muistista kruunamaan suupaloja voinokareella. On se niin hyvää, niinkuin kaikki kielletty. Nestetankkaus onnistuneesti ja unissakävely aktiivista. 

Viikko 7

Ma 14.2.

Aamu alkaa reippailun merkeissä, kun illalla oli satanut lunta ainakin 25 senttiä ja piti lähteä kolaamaan jonkunlaista väylää portille. Hommassa menikin melkein tunti sillä seurauksella että maanantaisutina alkoi melkein huomaamatta. Jonkinlaiset laihanlaiset eväät kerkesin mukaan tekemään ja vesipullot täyttämään kunnes piti joutua viivana töihin. Salaattievääni eivät yleensäkään herätä työkavereissa ainakaan kateutta, paremminkin nokkelia sutkauksia, mutta tämänpäiväinen annos sai aikaan vain sääliviä katseita ja epäilyksen ettei taida olla välit kunnossa emännän kanssa. Työpäivän jälkeen suoraan salille voimaohjelma 1. kimppuun. Otan liikkeet maltillisilla painoilla tavoitteenani saada koko ohjelma jälleen läpi, myös olkapääliikkeet. Pystypunneruksessa kokeilen Jannelta saamiani uusia ohjeita, ja paremmalta kyllä tuntuu olkapäissä ja liikeratakin löytyi helpommin. Olkapääliikkkeet piti ottaa 3 kilon hiluilla, mutta kaikki sarjat täyteen vaikka oikea olkapää vähän tuikkikin. Kaikin puolin onnistunut treenipäivä, ellei peräti nautinnollinen, kuntopyöräkin mukaan luettuna 

Ti 15.2.

Rintalihakset kipeät aamulla, ja yläkroppa muutenkin vähän jäykkänä. Verensokeri 6,4 eli melko hyvä ja omapaino 107,9, mutta kyllä molemmat saisivat alemmallakin tasolla olla. Salaattia pakkiin, kirkasta kaksi pullollista seuraksi ja sitten töihin. Oikea olkapää tuntuu vähän paremmalta vaikka sitä on eilen rasitettu olkapääliikkeillä. Kipeää paikka voi helposti alkaa varomaan niin paljon että esimerkiksi punnerruksen kulkevat vähän toispuoleisesti ja tanko vinossa. Tätä olen pyrkinyt välttämään tarkkailemalla nostojani peilistä, mikä toimiikin hyvin määrättyyn rajaan asti. Sarjan viimeisillä nostoilla on joskus vaikea säilyttää kylmän tarkkaileva asenne. Tankkauksen onnistuneesti päivän mittaan ja huilipäivä treeneistä. 

Ke 16.2.

Yläkroppa tuntuu vielä aamulla aika jäykältä, mutta uusin voimin ja eväin töihin. Tankkaukset kokolailla onnistuneeti päivän mittaan, aamupäivän välipalalla olen alkanut käyttää näkkileivän päällä vähän kuin varkain juustoa, ja muitakin päällisiä on runsaanlaisesti. Täytyy taas vaan palata ohjelmaan, kun juuston määräkin tahtoo koko ajan vain lisääntyä. Töistä suoraan sitten salille voimanhankintaohjelma 2. kimppuun, eli jalkaohjelma vuorossa. Tällä kertaa jalkakyykkyä on ottamassa toinenkin harjoittelija, jonka treeniin tungen itseni mukaan. Ajattelin vähän näyttää kaverille mitenkä jalkakyykkyä otetaan, vaikka hän olikin päätään minua pitempi. Aloitin 60 kg:sta ja lopetin 90 kg:n, jotka näyttivät olevan miehelle verryttelypainoja, hän kun otti viimeiseksi 12 sarjan 120 kg:lla. Järkyttävää. Kintut kuitenkin aivan puuduksissa ohjelman päätteeksi, onneksi kuntopyörä mukavasti jälleen tilannetta parantaa. Yöllä yritän sängystä ylös, jotta voisin vierailla mukavuuslaitoksessa, mutta jalat eivät tottelekaan ensimmäisellä yrittämällä. Miltähän aamulla tuntuu ? 

To 17.2.

No jalat on aamulla niin hellänä että joudun ensin varovasti verryttelemään päästäkseni yleensä liikkeelle ja tulen yläkerrasta alas takaperin. Muuten olisin voinut mennä nokalleni. Jannelle päivittelin värikkäästi jalkojen olotilaa, ja sain tietää että oltiin molemmat samantapaisessa tilanteessa, joka helpottaakin oloa vähän. Jannekin oli pitkästä aikaa ottanut edellisenä päivänä jalkoja, joten meitä oli nyt kaksi samanlaista melkein jalatonta hiipijää. Tankkaukset ohjelman mukaisesti päivän mittaan, ja salille ei ole mitään asiaa. Keskiviikkona, joka on ollut suosituin harjoittelupäivä viikossa, oli salilla vain muutama harjoittelija alkuillasta kun aloittelin eilen treeniä. Lopettaessani oli treenaajia jo useampia, mutta ei läheskään niin paljon kuin vuodenvaihteen jälkeen, onkohan intostus jo päässyt näin pian laantumaan. 

Pe 18.2.

Taas reissupäivä, lounaalla oli tarjolla paistinperunoita ja pihviä, eikä sitä passaa vieraissa paikoissa ruveta ronkeliksi. Syömiset ja juomiset taas aikalailla kaukana ohjelmasta. Illalla salille 3. ohjelman kimppuun. Jalat tuntuvat vielä vähän helliltä, mutta se ei haittaa vetävien käsiliikkeiden harjoittelua. Otan jälleen liikkeet kohtuullisilla painoilla ja huolellisesti, pyrkien puhtaaseen suoritukseen. Yläselän lihakset puutuvat jo puolessa välissä hajoituksia, ja lopulta alkoi tuntumaan että yhtään ylimääräistä nostoa tai sarjaa en olisi pystynyt tekemään. Hauisliikkeiden jälkeen tuntui treeni hyvin myös käsivarsissakin. Viimeiset nautinnon hetket vielä kuntopyörällä ja homma on valmis 

La – Su 19-20.2.

Lauantaina käydään emännän kanssa messuhallissa venenäyttelyssä. Veneinnostus se nostaa päätään aina näin kevättä päin mennessä, ja sammuu taatusti kun käy messuilla katselemassa paattien hintalappuja. Reilun kokoiset perheveneet maksavat sellaisia summia, että sillä rahalla voisi ostaa uuden keskikoisen auton kaikille elossa oleville sukulaisille. Kansaa oli hinnoista huolimatta kyllä niin paljon että vähän väliä syntyi suma, josta ei tahtonut mitään kautta päästä karkuun vaikka mitenkä ovelasti yritti ihmisten seassa sukkuloida. Sunnuntaina emäntää alkoi hillittömästi palelemaan ja nousi kova kuume ja flunssa, jota sitten piti sängyssä vällykasan alla yrittää parannella. Epäilin, että tämä se on nyt sitä venekuumetta, vähän kovempi kohtaus vain, mutta mulkoilu peittojen alta neuvoi hillitsemään spekulointia. Syömiset ja juomiset viikonlopun aikana kokolailla sallituissa rajoissa. 

Viikko 8

Ma 21.2.

Hiihtolomaviikko, ei kiirettä maanantainakaan minnekkään. Emäntä edelleen flussan kourissa, ja huutelee sängystä ohjeita, joiden mukaan yritän toimitella asioita. Tankkaukset päivän mittaan kokolailla ohjelman mukaisesti ja iltapäivällä salille harjoituksiin. Voimanhankinta 1. ohjelman mukainen harjoitus vuorossa. Keho tuntuu jotenkin kankealta ja voimattomalta, ja alan epäillä että flunssa olisi tarttumassa minuunkin. Rohkeasti kuitenkin ohjelman kimppuun vaan, vaikka oikea olkapääkin vielä kaiken lisäksi kiukuttelee. Saan kuitenkin vietyä koko ohjelman läpi tavanomaisilla painoilla, myös olkapäätreenit, ja jälleen tutuin seurauksin eli olkapäiden ja käsien lihaksen jälleen vahvasti puuduksissa. Lopuksi kuntopyörää ja käsien ja yläkropan venyttelyä. Täytyy Jannelta vähän kysellä lisää näistä venyttelyliikkeistä jotta saisin mahdollisimman tehokkaasti lihakset laukeamaan ja kimmoisuuden säilymään. Jonkun verran tuntuu kroppa jäykältä jatkuvasti. 

Ti 22.2.

Oikeata olkapäätä särkee vähän yöllä, ja aamulla siihen pitää laittaa mietoa linimenttiä jotta se nuortuu, mutta muuten näyttäis olevan kaikki kunnossa. Vähän kyllä tuntuu yläkroppa jäykältä. Tänään on taas huilipäivä harjoituksista, nyt pitää levätä ja keskittyä huomiseen jalkojen harjoituksiin. Lomapäivät on siitä hankalia, että tulee syötyä samoja sapuskoita joita perheelle laitetaan, eikä tahdo viitsiä laitella itselle salaatteja. Tulee melkein väkisin syötyä päivän mittaan liikaa. Vesitankkaus nyt kuitenkin kokolailla ohjelman mukaisesti vaikkakin iltapainotteisesti. 

Ke 23.2.

Lomapäivät ne vaan silmissä vilistää, juuri kun niihin tottuu ja alkaa saamaan jotakin aikaiseksi, niin ne loppuvat. Tankkaukset jälleen miten kuten, vain nestetankkaus ohjelman mukaisesti, muttaa muuten tuli pistettyä suuhun vaikka mitä. Illalla harjoituksiin jalkaohjelman kimppuun. Rintalihakset ja olkapään lihakset sen verran vielä jäykkänä, etten tahtonut taipua kunnolla tangon alle, ennenkuin komannella tai neljännellä sarjalla. Reisien ulkopintoja rupesi repimään heti alkusarjoilla, ja aloitusrautakin tuntui painavan ainakin puolet enemmän kuin tavallisesti, niinpä tyydyin ottamaan sarjat pienillä painoilla täyteen. Muut harjoitusliikkeet normaalisti ja päälle rentouttava jakso kuntopyörää. En yhtään ihmettelisi jos vaikka flussa olisi iskemässä, sen verran väsyneeltä kroppa tuntui. 

To 24.2.

Tänään piti poiketa töissä hoitamassa muutama juokseva asia kuntoon. Vesipullo mukaan evääksi, mutta melkein koko päivähän siellä sitten menikin, eikä vähiten aikaa Jannen kanssa kuulumisia vaihdellessa. Illalla piti tulla terveyskeskuksen ja diabeteshoitajan kautta takaisin. Verenpaine vähän koholla 160/92, eikä painossa oleellisia muutoksia edelliseen käyntiin verrattuna. Ei muuta kuin tarkempaa syömistä pitäis taas harrastaa. Joulun jälkeen ei paino olekaan juuri pudonnut, paremminkin päinvastoin, nyt kyllä pitää taas ryhdistäytyä. Päätän ryhdistäytyä heti maanantaina, koska lomalla ryhdistäytyminen on ankarasti kiellettyä. 

Pe – Su 25-27.2.

Perjantaista lähtien pyrkii lenssu samaan miehestä ylivallan, mutta yritän karkottaa sen c-vitamiinilla ja emännän hankkimilla rohdoksilla. Samaten kokeilen Jannen neuvomia sinkki-luontaistuote nappeja, ja saankin taudin pysymään jos ei nyt poissa niin ainakin kyykyssä. Sen verran on olo kuitenkin höntti ja jollakin tavalla voimaton, että salille lähtö ei juurikaan houkuttele. Parempihan se tietenkin onkin antaa taudin mennä varmasti ohi ennenkuin lähtee salille riehumaan. Tankkaukset muistuttavat melkoisesti ruokaohjelmaa, kun ei oikein sapuska maistu. Emäntä seuraa sivusta riutumistani, ja on muistavinaan ettei tälläistä tilannetta ole aikaisemmin ollutkaan ja että sapuskan maistuminenkin se on muka suhteellinen käsite. 

Viikko 9

Ma 28.2.

Aamulla löytyi pihalta öljyvana joka johti autoni konepellin alle. Olin illalla siirtänyt auton lämmitysjohdon päähän, jolloin jostakin konepellin uumenista oli valunut lumeen öljyä. En arvannut lähteä ajoon, ettei sattuisi mitään pahempaa moottorille, ja rupesin tavoittelemaan tuttua korjausmiestä ja aikaa korjaamolle pirssin vian tarkistukseen. Ei vastannut mies koko päivänä, ja illemmalla selvisi että sitä oltiin lomailemassa jossakin etelän mailla. Sain ajan torstaiksi toiselta korjaamolta, mutta kello oli jo reilusti yli puolenpäivän, ja talvilomaa tuli päivä lisää. Maanantaisutina oli vaihteeksi tämän näköinen. Tankkaukset kohtalaisesti päivän mittaan, ja treenistä pidetään taukopäivä. 

Ti – Ke 1-2.3.

Työmatkat emännän kyydissä mennen tullen. Ehdotan tästä pysyvää järjestelyä, voisin istuskella (torkkua) vaikka takapenkillä etten häiritsisi kuljettajaa, mutta 180 km ja 3-4 tuntia työmatkoihin ei emäntää oikein houkuttele. Nokka tukossa keskiviikkoaamuna ja kurkkukin tuntuu vähän kipeältä. Jälleen emännän kyydissä töihin aamulla. Ylimääräinen autoilu alkaa jo emäntää harmittaa, kun bensaa kuluu ja töissäkin olisi sen verran kiirettä, ettei oikein kerkiäisi tässä isännän autonkuljettajaksi, harrastuksista nyt puhumattakaan. Piti vastailla yksitavuisesti jottei mene kotiinpaluu linja-autokyydiksi. Tankkaukset molempina päivinä kohtalaisen mukavasti ohjelman mukaan. Keskiviikkoiltana saatiin huoltomies kiinni ja auton vika selville, öljynsuodattimen tiiviste oli vuotanut. Onneksi hommasta selvittiin vain suodatin vaihtamalla. 

To – Su 3-6.2.

Lenssu se vaan koettelee, yöllä ei tahdo saada nukutuksi ja päivällä sekä väsyttää että kolottaa rahkeita. Iltapäivisin alkaa kaiken päälle yleensä myös paleltamaan ja kurkkukipu lisääntymään. Perjantaina ja lauantaina ääni matalana ja osittain kokonaan kateissa. Näissä merkeissä ne kuluivat loppuviikon päivät, eikä niissä ole paljoakaan muuta kerrottavaa. Maanantaina jos olo tuntuu vähänkään paremmalta, meinaan mennä treenaamaan.