Body SM 2006

Body SM 2006 -raportti

Vuoden 2006 fitness, bodyfitness, classic bodybuilding ja kehonrakennus SM:t käytiin jo tutuksi tulleessa Lahden Messukeskuksessa. Messut olivat taas kasvaneet ja monipuolistuneet mm. entistä vahvemmalla kamppailulajien panoksella. Myös messuosastot tarjosivat entistä enemmän mielenkiintoisia uutuuksia laajalla skaalalla, vaatemerkeistä aina kokonaiseen salikonseptiin. Puitteet hienoille kisoille olivat taas kohdallaan. Lisäjännitystä oli luvassa myös kaksipäiväisten kisojen muodossa. Alkukilpailun ja finaalin jakaminen kahdelle päivälle poiki paljon spekulaatioita ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. 

Fitness SM

Fitness-kisaan lähdettiin tutulla asetelmalla. Marjo Krishi hallitsevana mestarina oli taas ennakkosuosikin asemassa, haastajien ollessa kuitenkin valmiina käymään tiukkaan taistoon tittelistä. Lauantain alkukisan jälkeen lähdettiin kohti sunnuntain finaalia, vaikutti että Marjo Krishi sanelee tahdin tänäkin vuonna. Mutta mitä kokonainen vuorokausi tekisi kilpailijoiden kunnolle, koko paletti oli vielä auki. Fitness-kisan seitsemästä kisaajasta finaalin jälkeen viidenneksi sijoittui turkulainen Carla Do Nascimento. Tumma neito oli petrannut viime vuodesta fysiikkaansa ja saanut esityksensä sääntöjen määräämiin puitteisiin ja se palkittiin finaalipaikalla ja viidennellä sijalla. Vielä lisää työtä fysiikan ja vaparin kanssa, ja sijoituksetkin paranevat. Neljänneksi sijoittui kisakaupungin Heidi Lipponen. Ensikertalaiselta jatkon suhteen odotuksia nostattava esitys ja fysiikka. Pronssille tuli Nokian Nina Pirttilahti. Nina veti ensikertalaisista pitemmän korren ja kolmannen sijan tiukemman fysiikkansa ja varmemman vapaaohjelmansa ansiosta. Vauhdikas vapaaohjelma ei riittänyt nostamaan jo liiankin tutuksi tullutta sijoitusta, vaan hopeaa jo kolmannessa perättäisessä kisassaan otti helsinkiläinen Nora Yrjölä. Nora oli saanut reilusti lisää lihasmassaa edellisestä kerrasta, mutta muuten kunto ei ollut tiukkuuden osalta aivan parasta mitä tältä tyylikkäältä kilpailijalta (ja tulevalta Classic Gym’in omistajalta) olemme saaneet nähdä. Näin Marjo Krishin tiellä kohti neljättä mestaruutta ei kompuroitu. Marjon fysiikka oli puolestaan mainiossa iskussa ja vapaaohjelma takuuvarmaa Marjoa. Paketti arvostettiin tuomareiden toimesta täysien pisteiden arvoiseksi ja kulta lähti ansaitulle kotimatkalle Järvenpäähän.

Bodyfitness (-163 cm)

Bodyfitnessin lyhyt sarja (-163 cm) toi mukanaan mielenkiintoisen sekoituksen kokeneita ja kilpauraa vasta aloittelevia kisaajia, jo menestyneitä ja arvokisamenestystä vasta tavoittelevia naisia. Tuomareilla olikin punnitsemista, kun 13 kisaajan joukosta oli poimittava viisi finalistia. Varsin kovatasoisesta ryhmästä tehtävä ei ollut helppo. Sunnuntain finaalissa viidennen sijan vei Kati Raatikainen Nokialta. Fysiikasta ei löytynyt moitittavaa kuten ei kunnostakaan, mutta tässä seurassa se ei vain riittänyt korkeammalle. Lisää kisan kovasta tasosta kieli moninkertaisen mitalistin ja kansainvälisiäkin kisoja käyneen Heidi Sorsan jääminen neljänneksi kotikisassaan. Vaikka kunto oli varsin hyvä, mitaleilla ei Heidiä tällä kertaa nähty. Niin ikään lahtelainen Minna Paler pokkasi himmeimmän mitalin. Hyvän rakenteen omaava Minna jatkoi näin pronssikannassa kevään kisan tapaan. Vain piste erotti Minnan hopeasta, kisa oli tiukkaakin tiukempaa. Hopea jäi myös Lahteen, Susanna Lampelan mallikas fysiikka ja onnistunut dieetti palkittiin toisella sijalla. Sarjan kovimmat ja erottuvimmat vatsalihakset omannut Susanna oli hoitanut dieettinsä kunnialla ja kunto oli sen mukainen. Ainoan kiilan lahtelaisrintaman rynnistykseen mitaleille sai lyötyä Tampereen Tarja Vähäkuopus. Yleisen sarjan voittoa ensimmäisessä SM-kisassa voi vain ihastella. Mainio kireys, hieno rakenne ja sopivasti lihasta ja erottuvuutta. Siinä sarjan kultamitalin resepti. Mutta sehän ei Tarjalle riittänyt! Kuorrutus kakulle tuli, kun Tarja voitti vielä overall-tittelinkin samaan hengenvetoon. Tarjan nopea nousu kansalliseen kärkeen tuo mieleen vastaavan tapauksen parin vuoden takaa Jaana Kotkansalon, sen oikean Kemin keijun, ponnahtaessa yhä isommille palkintokorokkeille kovalla vauhdilla. 

Bodyfitness (+163 cm)

Bodyfitnessin sarja +163 cm toi lavalle yhdeksän kilpailijaa. Keminmaan Maria Yli-Luukkaan putoaminen finaalista oli itselleni pettymys. Turun karsinnasta selkeästi fysiikkaansa ja esiintymistä parantaneelle Marjalle olisi suonut finaalipaikan. Mutta kisa on kovaa ja minä katsoja, en tuomari. Tiukkaan kuntoon itsensä virittäneen Marjan sijoitus oli kuudes. Viisi finalistia saatiin seulottua joukosta ja viidenneksi tuli Päivi Neitola Turusta. Päivi kävi tiukan taiston neljännestä sijasta Tampereen Kaisa Piipon kanssa. Rakenteeltaan hieman eri tyyppiset kisaajat erotti lopulta vain yksi piste. Aavistuksen kireämpänä olisi Päivi aiheuttanut tuomareille tukun harmaita hiuksia. Neljäs sija kuitenkin Manseen Kaisan,tämän lajin aktiivisen puuhanaisen mukana. Kaisa on tuore kasvo bf-piireissä, mutta raivaa kovaa kyytiä jo tilaa kohti kärkeä. Lisää treeniä vaan ja hyvän rakenteen omaavalle tamperettarelle voi povata lisää menestystä ilman sen suurempia ennustajan lahjoja. Pronssia Helsinkiin vei Erika Törrönen. Tasapainoinen, sopivasti lihaksikas fysiikka riitti tänään kolmanteen sijaan ja Turun karsintakisan neljännen sijan petraamiseen. Erika onnistui ehkä hieman Kaisaa paremmin säilyttämään kuntonsa läpi kisaviikonlopun ja näin kääntämään kisan edukseen. Hopeaa vei niin ikään pääkaupunkiimme Riikka Alasalmi. Riikka oli tosi tiukassa kunnossa, kapea vyötärö, upeat vatsalihakset, pyöreätä ja muodokasta lihasta yllin kyllin. Joissain etuposeerauksissa Riikka sai olkapäänsä häivytettyä jotenkin. Sivuposeeraukset kuitenkin kielivät lihaa olevan sielläkin. Pieni kauneusvirhe erittäin hyvässä paketissa. Hiuksista puhuminen menee jo niiden halkomiseksi, mutta upeat punaiset hiukset korostivat vielä Riikan muuta vartaloa selvästi vaaleampia kasvoja. Hyvä vai huono, sitä pitäisi tuomareilta kysyä eikä kai tässä pähkäillä. Kulta jäi tässä sarjassa isäntäkaupunkiin, Katariina Tunturin hoiviin. Boosman BF Classicin voitto puolitoista vuotta sitten sai näin arvoistaan jatkoa. Vakuuttava, itsevarma esiintyminen, hieno rakenne leveine hartioineen, edellisestä kisasta kehittynyt lihaksisto ja riittävän tiukka kunto. Siihen ei kyennyt vastaamaan kuin Tarja Vähäkuopus overall-kisassa. 

Bodyfitness Masters

Bodyfitness Masters (+35 v.) -sarjassa nähtiin viisi kilpailijaa. Kangasalan Virpi Myllynen sijoittui viidenneksi. Aavistuksen tiukemmassa kunnossa olisi voinut pistää enemmän kampoihin Ritva Lahdenperälle. Tiukkaan kuntoon itsensä trimmannut Ritva tuli neljänneksi. Tampereen Kirsi Mattila otti pronssia. Lihastakin löytyi, vielä aavistuksen kireämpänä olisi taistellut hopeamitalista Porvoosta tulleen Vappu Bergin kanssa. Kakkoseksi sijoittunut Vappu oli hyvässä ja tiukassa kunnossa ja kirkasti puolentoista vuoden takaisen pronssinsa astetta kirkkaampaan mitaliin. Kultaa Järvenpäähän, hienon rakenteen omaava Minna Lehtinen vei mestaruuden selvällä piste-erolla toistamiseen mukanaan.

Classic Bodybuilding (-178 cm)

Classic Bodybuilding, kehonrakennuskilpailu jossa kilpailijoiden lihasmassaa on rajoitettu pituus/painorajoilla kasvaa kovaa vauhtia. Tänä syksynä kilpailtiin miehissä jo kahdessa sarjassa (alle ja yli 178 cm), lajin kasvun myötä tullaan tulevaisuudessa varmasti näkemään useampiakin sarjoja. Ensi vuonna ainakin nuorten(-21 v.) ja Masters(+40 v.) -sarjat ovat myös ohjelmassa. Alle 178cm:n sarjassa ennakkosuosikin viittaa 10 kisaajan joukossa kantoi Lahden Mika Antikainen. Sunnuntain finaaliin pudotettiin puolet porukasta pois, viidenneksi kisan jälkeen julistettiin Antti Paajanen Turusta. Ok fysiikka, lisää treeniä esiintymiseen ja sijoituksetkin paranevat. Neljäs sija Tammelaan, Matias Kari tiukkoine vatsalihaksineen paransi kuntoaan kisaviikonlopun edetessä. Lisää laadukasta vatsanseutua nähtiin pronssia ottaneen Toni Vahalan toimesta. Mansen mies oli aavistuksen kireämpi finaalissa ja vei näin mitalin ennen Matiasta. Jonny Envik Pietarsaaresta sai tehdä täyden päivätyön hopeansa eteen Vahalan hengittäessä niskaan. Kireässä kunnossa ollut pietarsaarelainen käänsi pelin edukseen vasta viimeisellä kierroksella. Lahden bodaava leipuri, Mika Antikainen, oli kehitellyt tähän kisaan reseptin, jolla pullahti voittoisa kunto pintaan juuri sopivasti. Kolmatta kertaa vuoden sisään kisaavan Mikan kunto parani sunnuntain kisaan ja voitto lähti täysin tuomariäänin. Sarjan parhaat reidet, kova yläkerta ja (itse)varma esiintyminen toivat toisen Suomen mestaruuden. Näin vuoden saldo on kaksi kultaa ja yksi hopea. Ei ollenkaan hullummin. 

Classic Bodybuilding (+178 cm)

Pitkän sarjan (+178 cm) line-upiin saatiin kuusi miestä. Kovakuntoisen finalistiviisikon viides oli Vantaan Joni Virtanen. Kireydestä ei jäänyt kiinni parempi sijoitus. Kunto oli kova, yläkropan lihasmassassa Joni hävisi kilpakumppaneilleen. Neljänneksi sijoittui Jani Pernell. Paraisten miehellä oli kovat vatsalihakset, mutta hieman hoikat reidet. Esiintyminen hallussa. Himmein mitali ripustettiin Längelmäen Voitto Suosaaren kaulaan. Tämä jo miesten fitness-kisojen puolelta tuttu mies oli sarjan massiivisin, vielä kireämpänä olisi voinut sijoittua paremminkin. Hopeaa vei nuoruuden innolla helsinkiläinen Utti “Hulkki” Hietala. Virtuaalibodari materialisoitui Lahden lavalle ja tulosti varsin kovan paketin. Kireyttä ja symmetristä lihasmassaa, joten pelkkä dynaaminen esiintyminen ei nuorelle miehelle ensimmäistä SM-mitalia tuonut. Helsinkiin oli matkaava myös kultamitali, Toni Kari tuli ja vei sarjan selvällä piste-erolla. Kireä kuin mikä, mies oli vetänyt itsensä viimeisen päälle kuntoon. Paksut, erottuvat reidet ja kovat vatsalihakset. Kireys näkyi hienosti myös selkäposeerauksissa. Tälle paketille ei voinut mitään Mika Antikainenkaan, kun overall-voittokin lähti lopulta kohti Helsinkiä. Naisten classic bodybuilding typistyi esittelylajiksi ensimmäisellä kerralla. Mari Kivelä Vaasasta oli ainoa kilpailija ja kruunattiin mestariksi kädet alhaalla -tyyliin. Lihaa oli sopivasti bodyfitness’in ja kehonrakennuksen välimaastoon, kireyttä olisi voinut olla hieman lisää. Kriteerit on luotu, nähtäväksi jää lähteekö laji miesten version tyyliseen nousuun.

Naisten Body SM (avoin sarja)

Kehonrakennuksessa naisten sarjat ovat kärsineet yhä vähenevistä kilpailijoista. Jo viime vuonna siirryttiin yhteen avoimeen sarjaan, sama tyyli jatkui tänä vuonna. Nyt kisaan saatiin viisi varsin eri tyyppistä kilpailijaa. Salla Kaurasen välivuosi jätti tittelin avoimeksi ja oli aika kruunata uusi mestari. Viidenneksi sijoittui Pia-Maria Honkanen Järvenpäästä. Tiukka kunto oli saavutettu lihasmassan kustannuksella, tuloksena viides sija. Neljänneksi (ja noviisien kakkoseksi) tuli turkulainen fitness’in puolelta kehonrakentajaksi siirtynyt Jaana Kohonen. Lajin vaihto sujui tyylillä, lihasta oli tullut lisää ja kunto oli kehonrakennuskriteerien mukainen. Kolmas oli Suvi Murtola Helsingistä, kolmisen vuotta kisataukoa pitänyt, EM-kisoissakin kilpaillut “konkari”. Pirteän Suvin kunto ei ollut aivan viimeisen päälle ja hänen oli taipuminen pronssille. Noviisien voitto ja yleisen sarjan hopea ei ole ollenkaan hullumpi avaus kisauralle. Helsinkiläinen Susanna Mantila oli todella kovan näköinen ensi kertaa kilpailevaksi, voi vain ihmetellä että miksi vasta nyt? Tiukkaa lihasta reilusti, erityisesti kovat jalat pistivät silmään. Kunto ei jättänyt paljoa toivomisen varaa, hieno esitys kaiken kaikkiaan. Ansaitut mitalit matkaan. Ja stadin tahdissa jatkettiin. Ylimmäisenä tahtipuikon heiluttajana Inkeri Salminen. Inkeri jatkoi siitä mihin jäi vuoden 2004 raskaan sarjan voiton jälkeen. Kultakannassa pysyttiin, takeena siitä tiukka, lihaksikas, viimeistelty ja silti naisellinen fysiikka. Kun esiintyminenkin oli yhtä hiottua, ei yhdelläkään tuomarilla ollut epäselvää illan kuningattaresta. Jään innolla odottamaan ensi vuoden kisaa, kaikki trillerin ainekset alkavat olla jo kasassa.

Miesten Body SM (-70 kg)

Miesten seiskakymppiin saatiin viisi miestä riviin. Helsingin Tomi Miettinen sijoittui viidenneksi. Hyvä esiintyminenkään ei riittänyt nostamaan miestä ylöspäin sijoituksissa, kunto ei ollut valitettavasti osunut aivan nappiin. Neljänneksi tuli Esa Kukkonen Varkaudesta. Alle 65-kiloinen mies oli kelpo kunnossa, mutta joutui taipumaan massiivisemmalle mitalikolmikolle. Pronssia Keravalle, Janne Heikkilän matkaan. Hyvää yleisvaikutelmaa hieman latisti katkennut rintalihas ja finaaliin aavistuksen pehmennyt kunto. Hopeaa pokkasi Orimattilan Ori, Tony Heino. Lauantain alkukisan jälkeen arvelin kullasta käytävän kamppailun Tonyn ja Tommi Kaukisen väliseksi. Tony oli kireässä kunnossa ja onnistui säilyttämään sen finaaliinkin. Esiintyminenkin sujui mallikkaasti, tasoitusta Tony joutui antamaan pituudessa ja sen myötä aavistuksen lihasmassassa. Pituus ei näissä karkeloissa ole yleensä etu, koripallo kun ei kuulu kisaohjelmaan. Hopeaa Tonylle. Keravan kolli, Tommi Kaukinen on kingi! Mies on totuttu näkemään viime vuosina alle kasikympissä vaihtelevalla menestyksellä. Nyt Tommi oli vetänyt dieetin kunnolla loppuun asti. Kun viimeistelytkin onnistuivat, niin viime ajat piileskellyt huippukunto saatiin esiin ja mestaruus oli tosiasia. Mielestäni ehdottomasti oikea siirto vetää paino alas ja kunto kireäksi. Nyt nähtiin aivan erilainen Tommi kuin parina aiempana kertana. Hyvin tasapainoinen kokonaisuus, lihaa ja kireyttä voittoon tarvittava määrä.

Miesten Body SM (-80 kg)

Alle kasikymppiin oli luvassa taas kerran kovaakin kovempi kisa. 12 miestä, kovia nimiä ja odotuksia. Finaaleihin marssittiin Juha Hakalan johdolla, Sauli Aitto-ojan, toisen Mansen miehen, hengittäessä niskaan. Finalistien mitalien ja mestaruuksien yhteismäärää voi tilastoille vihkiytymätön vain arvailla, mutta tasoa löytyi. Turun Toni Katajan (PM1 2005) epäkiitollinen kohtalo oli jäädä viidenneksi. Tonin muutamia viikkoja aiemmin revennyt rintalihas ei estänyt sisukasta miestä nousemasta lavalle, mutta vaikutti vääjäämättä kuntoon. Ja tässä seurassa ei ollut varaa antaa tasoitusta tuumaakaan. Näin Helsingin Sami Maaniemi onnistui kiilaamaan Tonin edelle neljänneksi. Sami on kehittynyt tasaisesti vuosi vuodelta ja tekee nousua tasaisesti kisasta toiseen. Erinomainen esiintyjä on saanut lisää lihaa varteen ja dieettikin oli vedetty kunnialla läpi. Tasapistein hävitty pronssi ei varmasti mieltä lämmittänyt. Kolmas sija ja pronssimitali lähti Ouluun, Arto Hurskaisella oli näyttää todella vakuuttava paketti tiukkaakin tiukempaa lihaa. Ja silti kolmas, mitä ihmettä? Geenimanipulaatiollako ohi ajettiin? Lähestulkoon, sillä Mansen Mutantti Sauli Aitto-oja oli varastaa koko shown. Tommi Kaukisen tapaan sarjaa alemmas vedättänyt Sauli oli elämänsä iskussa. Tai ainakaan minä en ole nähnyt miestä ikinä yhtä rajussa kunnossa. Lihaa oli kuin Atrian vankkureissa ja slogan voidaan muotoilla uusiksi: hyvä kunto, parempi tulos! Taas nähtiin mitä saavutetaan, kun homma hoidetaan täysillä loppuun asti. Sauli osaa ottaa yleisönsä ja mikäs oli esiintyessä kun oli mitä näyttää. Huipennuksen upealta combeack’iltä sotki vain toinen odotettu Tampereen mies, paluun lavoille vuosien tauon jälkeen tehnyt Juha “Powerhouse” Hakala. Juhan selkä on jo käsite, eikä Juha pettänyt odotuksia. Yläkerta oli kovassa iskussa, vain poikki mennyt rintalihas hieman häiritsi joissain poseerauksissa. Reisiosastolla Juha joutui antamaan hieman tasoitusta Saulille, kuten kireydessäkin, mutta pelimies vei koko potin lopulta kolmen pisteen turvin. Hieno paluu kuitenkin molemmilta. 

Miesten Body SM (-87,5 kg)

Alle 87,5 kg marssitti lavalle kovassa nosteessa olevan Kuopion komeetan, Jerry Ossin ohella viisi muuta kilpailijaa. Finaaliin ja viidenneksi sinnitteli bodylegenda Juhani Hokkanen. Lahtelainen on jo komeasti masters-iässä, mutta vuodesta toiseen saapuu kiusaamaan nuorempiaan yleiseen sarjaankin. Kunto ei ollut Jussia parhaimmillaan, tuloksena kuitenkin viides sija. Heinolasta kehiin astui Janne Antila. Viime vuodet aina kivisessä kunnossa kilpaillut Janne ei pettänyt nytkään. Reidet kun saavat lisää massaa, alkaa sijoituksetkin nousta lähemmäs kärkeä. Kireys on jo nyt kovaa luokkaa. Markku Ylijoutsijärvi nappasi pronssia mallikkaalla ja esteettisellä fysiikalla, ehkä parhaalla kunnollaan ikinä ja mallikkaalla esiintymisellään. Silti “vain” pronssia, kovaa oli kisa mestaruudesta tässäkin sarjassa. Helsingin Markus Heinästä hypetetttiin etukäteen paljon ja häntä innokkaimmat jo tituleerasivat ossinkaatajana. Vaikuttavia kuvia vilahteli netissä ennen kisaa ja fanit paiskoivat puolivoltteja innosta. Tapasin Markuksen messuilla ennen kisaa, erittäin mukava ja asiallinen nuori mies puhui pahasta takareisivammasta juuri ennen kisaa kuin säästä, viileän asiallisesti. Totesi tilanteen olevan mikä on, mutta ei halunnut heittää hukkaan tehtyä työtä ja vetäytyä kisasta. Lavalle vain, ei selityksiä. Ammattimainen asenne palkittiinkin, sillä olihan miehellä kuitenkin näytettävää yllin kyllin. Kova lihasmassa päästä varpaisiin, heikkouksia ei kokemattoman silmään juuri osunut. Reisivamma keräsi silminnähden nestettä alakertaan, ero ylä- ja alakropan välillä oli selkeä. Osansa saattoi olla myös aavistuksen keskeneräisellä kunnolla, aika dieetillä näytti loppuneen hieman kesken. Mutta kova esitys silti, tästä miehestä kuulemme vielä jatkossakin. Sarjan kirkkain mitali matkasi Savoon Jerry Ossin mukana, odotetusti. Kevään Grand Prix’ssä näimme kovan ja massiivisen Jerryn, nyt vielä massiivisemman ja kovemman. Lihaa oli tarttunut matkalla varteen ja koko paketti oli piiskattu kivistäkin kivisemmäksi. Juuri tässä lihaksen laadussa tuli selvin ero Jerryn ja Markuksen välillä, kun miehet saatiin vierekkäin. Voittajasta ei ollut epäselvyyksiä. Jerry näyttää löytäneen nyt kaikki palat kohdalleen niin kisa- kuin treenikaudellakin. Paksua lihaa joka puolella, loppuun asti viimeistelty kunto ja sen myötä kova erottuvuus joka lihasryhmässä. Siihen huutoon ei kyennyt kukaan vastaamaan.

Miesten Body SM (-95 kg)

Alle ysivitoset tarjosi myös jännitettävää yllin kyllin. Timo “Turbo” Honkala oli tekemässä paluuta, kuten Sami Koponenkin. Myös Tommi Heinosen nimi kilpailijaluettelossa toi oman lisänsä, nähtäisiinkö ties kuinka monet kisat viime metreillä heivannut mies lavalla? Seitsemän miehen joukosta leivottiin finalistit ja viidenneksi legendaarisen BBC:n mies, Helsingin Jukka Vihavainen. Mallikas ja lihaksikas fysiikka, mutta liian pehmeä sijoittuakseen ylemmäs. Neljänneksi Järvenpään Marko Heikkinen. Markon tiukka ja kuiva kunto ehkä heikkeni aavistuksen sunnuntain finaaliin ja sijoitus putosi pykälällä. Kuitenkin hyvässä kunnossa, vatsan kontrollissa pitäminen aiheutti välillä ongelmia. Pronssille Sami Koponen Kotkasta. Kutsin paluu jätti vielä toivomisen varaa, miehen värit olivat päivän oudoimmat ja mallikasta fysiikka vaivasi hienoinen pehmeys. Se riitti kuitenkin kolmanteen sijaan. Tommi Heinosen paluu SM-lavalle oli oiva osoitus kylmistä kilpailuhermoista ja taktikoinnista. Tapasin Tommin valmentajan Aki Mähösen lauantai-iltana hotellin hissillä ja juttelimme hetken. Tommi oli lauantain karsinnassa hyvin vaalea väriltään ja aavistuksen nesteisen näköinenkin. Sijoitin miehen mielessäni neljänneksi alkukisan jälkeen ja pelkäsin pahinta. Aki sanoi miesten satsaavan täysillä sunnuntaille, lauantaina varmistettiin vain finaalipaikka. Alkukisan pisteethän nollataan ja finaali aloitetaan puhtaalta pöydältä. Tuomarit pelasivat sääntökirjan mukaan ja alkukisa oli sunnuntaina unohdettu. Ja Tommi kuin eri mies. Värit kohdallaan ja kunto selkeästi kuivempi. Nelossijalta hopealle, hieno suoritus. Kunto jätti hyvin vähän toivomisen varaa. Miehellä on hyvin tasapainoinen fysiikka ja parhaimmillaan hienoa pyöreyttä lihaksissa. Rento ja itsevarma esiintyjä oli tällä kertaa aavistuksen vakavampi, hymy olisi voinut välähtää useamminkin. Mutta lihaksiahan siellä ollaan näyttämässä eikä hampaita, kuten salikaverini Kemu vastasi vuonna 2003 itse saamaani, vastaavaan kritiikkiin. Voittajan on puolestaan helppo hymyillä! Vaasaan vei kullan tie, Timo Honkala varasti shown tässä sarjassa. Komea paluu parrasvaloihin, Turbo oli virittänyt itsensä huimaan kuntoon. Lihaa, asennetta, säikeitä joka puolella ja nestettä ihon alla kuin suomalaisessa peruskaivossa kesällä 2006. Ei yhtään! Ja kyllä Timo tiesi itsekin olevansa kunnossa. Esiintyminen oli itsevarmaa ja vapautunutta, vuodet poissa lavoilta eivät näkyneet kuin kovana kehityksenä. Hieno päätös hienolle sarjalle. 

Miesten Body SM (+95 kg) 

Raskas sarja (+95 kg) ratkottiin niin ikään seitsemän miehen välillä. Ennakkospekulaatioissa vilahteli vahvana Sami “Monsterman” Jääskeläisen nimi, Janne Käyhdyn valmistelut olivat sujuneet hyvin ja Vellu Niskanenkin olisi kisassa mukana. Finaalin jälkeen viidennelle sijalle kuulutettiin Rovaniemen Rauno Savela. Lihaa miehellä on yllin kyllin, kun vain saisi koko paketin viimeisen päälle kireäksi. Nyt vaivannut pehmeys vei miehestä näyttävyyttä ja piti mitalien ulkopuolella. Harmin paikka. Pian kisan jälkeen katkennut hauis heittää ikävän kysymysmerkin uran jatkon kannalta. Toivottavasti mies kuntoutuu ja palaa lavoille. Kun mies saadaan noilla lihoilla kireäksi, Rane on kingi! Neljäs sija meni Tampereelle, Veli-Pekka Niskanen oli saanut itsensä kovaan kuntoon. Mies ei ole massiivisin, mutta omaa esteettisesti mallikkaan vartalon ja osaa esiintyä hienosti. Muutaman poseerauksen kanssa tuli tosin huti. Sunnuntaille hieman heikennyt kunto ja mitalikolmikon kovuus pitivät pitkästä aikaa tiukassa kunnossa olleen miehen hiuksenhienosti mitalisijojen ulkopuolella. Tasapistein Vellun kanssa, mutta aiempien kierrosten pistejaon perusteella kolmanneksi tuli Hyvinkään Kimmo Pätäri. Tämä vuosi oli Kimmon! Jo lauantaina kunto oli kuin kiviseinää, hiipi pelko kunnon ylläpidosta finaaliin asti. Mutta Kimmo tiesi mitä teki! Kunto vain parani ja mies oli uskomattoman kovassa kunnossa sunnuntainakin. Tuplat takaa seisautti veret ja pesi koko porukan. Minun mielestäni. Säikeitä säikeitten päällä, laatulihaa joka gramma. Vielä hävisi massassa kärkikaksikolle, mutta korvasi sen kyllä kunnollaan. Mies sai irti kaiken fysiikastaan. Jatkossa meillä on yksi nimi lisää, jolla spekuloida ensi vuoden kisaa ennakkoon. Sami Jääskeläisen kohdalla koettiin deja vu’ -ilmiö. Lordi pauhasi ja savun hälvettyä hopea oli taas käsissä. Mutta siihen ne yhtäläisyydet melkein jäivätkin. Kokoa oli entiseen malliin tasaisesti joka puolella, mutta kunto oli piirun verran pehmeämpi kuin viime vuonna. Ei huono, mutta tässä seurassa ei hyväkään riitä. Sami on kuitenkin raivannut tiensä ja vakiinnuttanut paikkansa Suomen raskaan sarjan harvojen, todellisten huippujen joukkoon, jotka ovat aina varteenotettavia mestariehdokkaita kilpaillessaan. Tämä vuosi oli Pätärin Kimmon ohella myös erään turkulaisen lennonjohtajan vuosi. Kaikki osui kohdalleen ja Janne Käyhty käveli lavalta ensimmäinen raskaan sarjan voitto mukanaan. Pitkä kisaura kruunattiin vihdoin Suomen mestaruudella ja mies oli syystä onnellinen. Kehitystä oli tullut pitkin vartaloa, esiintymisessä ei ole ikinä moitittavaa ollutkaan. Sen ilmaisi kovaääninen kannattajajoukkokin, varsinkin vapaaohjelman aikana. Hienoa kokonaisuutta himmentää hieman poikki mennyt rintalihas, joka tietyissä poseerauksissa näkyy selvästi. Mutta se ei tuomareita vaivannut, voitto lähti selvällä erolla Samiin. 

Overall-kilpailu 

Lopuksi oli vielä sarjavoittajien välillä käyty overall-kilpailu. Sen vei odotetusti nimiinsä Jerry Ossi, alle 87,5 kg:n voittaja. Pokaali per käsi, tyytyväinen kotimatka Kuopioon oli valmis alkamaan Jerryn osalta. 

Kaksipäiväiset kisat toivat mukanaan uuden aspektin, kun kisaajien oli taiteiltava kuntonsa kanssa entistä pidempään. Toiset onnistuivat siinä paremmin kuin toiset. Itse en ole kaksipäiväisyydestä haltioissani, mutta yleisölle se tarjoaa lisää kyllä mielenkiintoa ja spekuloitavaa. Kisoissa sykähdytti myös useamman konkarin paluu lavoille pitkienkin taukojen jälkeen. Ja mikä hienointa, useimmat olivat huippukunnossa ja vedättäneet tiukan kisapainon myötä oikeisiin sarjoihin. Lopputulos oli sen mukaista ja monet nuoremmat kisaajat ihmeissään. Joka sarjassa nähtiin tiukkoja ja tyylikkäitä kisaajia, mitään ei saatu ilmaiseksi. Jos joissain sarjoissa olikin ylivoimainen voittaja, nähtiin muista mitaleista sielläkin kovaa ja rehtiä kamppailua. Yhtä ysivitosen palkintojenjaossa nähtyä epäurheilijamaista elettä lukuun ottamatta. Katsojille oli tarjottu kaksi päivää makeaa mahan täydeltä, sitä oli hyvä lähteä sulattelemaan. Ensi vuonna taas, uusin kujein. 

Arnold Tokon erinomainen SM 2006 kuvagalleria löytyy: http://gallery.fitness.ee/main.php?g2_itemId=59908 

Myöhäisin, lähes jo nostalgisin kisaterveisin, 

Jukka-Pekka Nousiainen