Body SM 2005 -raportti
Kehonrakennuksen SM-kisat käytiin 01.10. lauantaina, kahden edellisvuoden tapaan Lahden Messukeskuksessa. KP Fitness Productions Oy teki vuonna 2003 viiden vuoden sopimuksen kisojen järjestämisestä Lahdessa. Näin taattiin moneksi vuodeksi erinomaiset puitteet Suomen suurimmalle kuntoilualan tapahtumalle.
Punnitus, 30.syyskuuta 2005
Kehonrakennuksen osalta kisaviikonloppuun startattiin perjantaina kilpailijakokouksella ja punnituksella Lahden Cumulus-hotellin kokoustiloissa. Kilpailijakokouksessa käytiin läpi kisan kulku, aikataulut ja kaikki muut kisoihin mahdollisesti liittyvät asiat ja kysymykset. Tämän jälkeen päästiin itse punnitukseen. Naiset aloittivat, tosin naiset kilpailivat yhdessä avoimessa sarjassa joten punnitus oli lähinnä muodollisuus. Tämän jälkeen oli oman sarjani vuoro. Hieman jännitti, tiesin painon menevän tarkalle. Oma vaakani, jonka tiesin olevan lähellä kisavaa’an näyttöä, näytti valmentajani Kai Sakon huoneesta punnitukseen lähtiessäni lukemaa 69,8kg. Kisavaaka antoi lukeman 69,9kg! Sadan gramman marginaalilla sarjaan, hieno homma. Viime vuoden punnitukseen 1,3kg:n lisäys, joten jotain oli saatu talven aikana varteen tarttumaan! Minun lisäkseni sarjaan tuli viisi muuta kaveria, mukaan lukien sarjan kaksinkertainen mestari 2000-luvulta, Töysän Marko Kallioniemi. Sarjassa 90-luvulla voitokkaasti kilpaillut Rauman Henry Kylänen sen sijaan siirtyi alle 80-kiloisiin vaa’an näyttäessä 72,6kg:n lukemaa. Näin oli lukumäärältään suurin seiskakympin kilpailijarivi moneen vuoteen kasassa. Alle 80-kiloisiin saatiin myös kelpo osanottajajoukko, yhdeksän miestä. Heinolan Kimmo Hovilainen oli lähdössä sarjaan ehkä ennakkoon suurimpana suosikkina. Myös Henry Kyläsen tiukka kunto pisti silmääni punnituksessa, sen mitä siinä nyt ehti tai jaksoi muita kilpailijoita huomioida. -87,5kg:n sarjaan saatiin kahdeksan miestä, joko nyt olisi Mikkelin Jukka Huoposen vuoro voittaa? Mies on ollut kahdella edellisellä kerralla hopealla vanhassa -90kg:n sarjassa 2002 ja 2003. Kovan ja kivisen näköinen Sami Oinonen ei tulisi varmaankaan päästämään Huoposta helpolla. Alle 95-kiloiset oli tänä vuonna miesten sarjoista pienin, viisi miestä lopulta mukaan. Sarjaan ilmoittautunut ja Turun karsinnoissa kilpaillut Tommi Heinonen ei valitettavasti ollut paikalla ja ei siis osallistuisi SM-kisaan. Kimmo Salo vakuutti jo Turun karsinnassa kunnollaan, mutta myös kovasta kisakunnostaan tunnettu Tapani “Tape” Valkonen oli taas iskussa ja valmiina kisaan. Raskaan sarjan (+95kg) punnitus käytiinkin poikkeuksellisesti Nightclub Divassa klo 22.30. Raskas tulisi olemaan mielenkiintoinen, sillä luvassa oli kova ja tasainen ryhmä. Jari “Boogie” Mustosen kunto oli arvoitus. Pari edellistä kisaa ei ollut mennyt aivan nappiin, joten jännitettävää riittäisi. Kunnon osuessa kohdilleen mies on vaikea voitettava, mitään heikkoa kohtaa kun ei tunnu löytyvän. Esiintymiskykyä kyllä senkin edestä. Toisaalta jo Turun kisassa Janne Käyhty, Sami Jääskeläinen ja Niko Koskinen vakuuttivat kunnollaan olevansa vakavasti haastamassa kenet tahansa ykköspystistä. Jari “Bull” Mentula oli Turussa vielä hieman pehmeä, mutta se olikin kolme viikkoa ennen pääkoitosta. Myös Kimmo Pätäri, Rauli Tolonen, Marko Lampinen ja kumppanit tulisivat tekemään parhaansa himoitun pystin eteen. Valitettavasti Tampereen Vellu Niskanen jäi pois kisoista, yksi vahva mitaliehdokas vähemmän. Lopulta 11 miestä selvitti itsensä sarjaan ja kisojen suurin sarja kaikilla mittareilla oli tosiasia!! Luvassa olisi kovat kisat, joihin sääntöuudistukset toisivat vielä oman mausteensa. Uusilla säännöillä alkukisan pisteet nollataan finaalin alkaessa. Finaalin ensimmäinen, ns. fysiikkakierros arvostellaan omana kierroksenaan ja toinen, vapaaohjelmakierros omana kierroksenaan. Näiden kierrosten yhteispisteet ratkaisevat voittajan. Näin vapaaohjelmakierroksen merkitys korostuu entiseen malliin verrattuna, jolloin alkukisan pisteet jäivät voimaan finalisteille. Tällä sääntöuudistuksella liitto halusi kisailijoiden panostavan enemmän vapaaohjelmiin ja poseeraukseen, seikkoihin jotka tekevät lajista entistä näyttävämmän ja yleisöystävällisemmän.
Kilpailupäivä, 1. lokakuuta 2005
Kisa-aamuna suuntasin Pasin kanssa Riihimäestä Lahteen, koukaten Kaitsun ja pohjoisen rytmiryhmän hotellilta kisapaikalle. Viimeiset värit oli vedetty päälle punnituksen jälkeen Teron toimesta ja kaikki näytti onnistuneen viimeisen päälle. Kunto oli parantunut yön aikana ja suuntasin luottavaisena ja odottavin mielin backstagelle valmistautumaan.
Naisten avoin sarja
Kisat alkoivat klo 13 naisten avoimella sarjalla. Valitettavasti tänä vuonna useampi Suomen vähälukuisista naiskehonrakentajista piti välivuotta, joten sarjaan saatiin vain kaksi kilpailijaa. Sarja käytiinkin avoimena sarjana ilman painorajoja. Helsingin Salla Kauranen (Team Body), MM-mitalisti ja moninkertainen Suomen mestari, otti mittaa Tampereen Bull’s Teamin Mari Laineesta. Marilla oli tyylikäs ja lihaksikas fysiikka, mutta Sallan viimeistelty ja tiukka kisakunto yhdistettynä kovaan lihasmassaan ja rakenteeseen takasi voiton Sallalle kaikin tuomariäänin niin alkukilpailusta kuin finaalin molemmilta kierroksiltakin. Sarja oli vähälukuinen, mutta kisaajat sitäkin tasokkaammat!
Miehet -70 kg
Seuraavaksi pääsin itsekin tositoimiin. Alkukierroksella hieman jännitti, mutta homma sujui hyvin. Vertailujen perusteella uskoin kisaavani voitosta Marko Kallioniemen kanssa. Asia, jonka Pasi ja Kaitsu vahvistivatkin kierroksen jälkeen. Kolmossijasta käytäisiinkin sitten tiukka kisa Petri Saarenpään, Ari Teppolan ja Toni Tupalan välillä. Hyvältä näytti siis, vain lisää öljyä pintaan ja finaaliin! Alkukilpailun jälkeen olin toisena Markon jälkeen. Kunto parani entisestään kierrosten välissä, joten finaaliin lähdettiin täynnä voitontahtoa. Alkukisan pisteet nollattiin tässä kohtaa ja finaali aloitettiin puhtaalta pöydältä. Lavalla oli mahtava olla, nautin todellakin joka hetkestä. Kunto oli osunut aivan kohdalleen, oli hieno esiintyä ja näyttää mitä pitkällä dieetillä oli saatu aikaan. Finaalin pakollisten asentojen jälkeen oli vuorossa vapaaohjelmat. Tämä oli tärkeä kierros minulle, tiesin että tässä kohtaa olisi tehtävä ero Markoon. Uskoin tulleeni toiseksi ensimmäisellä, ns. fysiikkakierroksella, joten vapaaohjelmassa olisi kiilattava Kallioniemen edelle voittaakseni kokonaispisteissä. Vapari sujui hyvin ja huokasin helpotuksesta lavalta tullessani, nyt se olisi enää tuomareista kiinni. Pasi valoi järkähtämätöntä uskoaan minuun, mestaruus oli mielestään selvä. Vaikka posedownia ei arvostellakaan, pistin lopuksi parastani ja yritin haastaa Markoa ja muita kilpakumppaneita vertailuihin ja hauskanpitoon lavalla vielä kun oli mahdollisuus. Palkintojenjaossa tunnelma tiivistyi. Tampereen MBC:n Toni Tupala, noviisimestari viime vuodelta, sijalle 5. Kunto oli parantunut Turun karsinnasta, mutta niin oli Tornion Body Centeriä edustaneella, Lahdessa asuvalla Ari Teppolallakin. Ari neljänneksi, neljä pistettä erotti miehen pronssista ja Oulun PT Gymin Petri Saarenpäästä. Toinen sija vapaaohjelmakierrokselta ei riittänyt Aria nostamaan mitaleille, Petrin tekemä ero ensimmäisellä kierroksella oli liikaa. Pronssi matkasi ansaitusti Ouluun. Lopulta jäljellä olimme siis minä ja Marko Kallioniemi, samalla lavalla ensimmäistä kertaa. Markolla kaksi, minulla yksi sarjan mestaruus aiemmilta vuosilta. Viime vuonnahan minä voitin Markon pitäessä välivuotta. Kuuluttajan ilmoittaessa kahden pisteen erottaneen miehet, ajattelin kisan voivan kääntyä vielä miten päin tahansa. Jännitys tiivistyi: toiseksi kahden pisteen erolla. Marko Kallioniemi, Steel Club Jyväskylä!!
YES!! Uskomaton tunne, voitto lähti tiukkaakin tiukemman kisan jälkeen mukaan!! Aivan mahtava olo, tavoite oli täyttynyt mitä makeimmalla tavalla. Kisa oli mennyt kuten olin uumoillutkin: ensimmäinen kierros meni puhtaasti Markolle, minä olin yhtä selkeä kakkonen. Toivoin pystyneeni muutaman pisteen nipistämään jo tässä vaiheessa, mutta tuomarit olivat toista mieltä. Toisen kierroksen voitin selvästi minä, Markon jäädessä tällä kierroksella jaetulle kolmannelle sijalle. Eli onnistuin vapaaohjelmassani poseeraamaan edukseni ja tuomaan esille omia vahvuuksiani Markoa paremmin. Näin sain tehtyä voittoon riittävän eron kokonaispisteissä. Markolla on sarjaan todella kova lihasmassa, mieshän on 155cm pitkä ja pystyy siihen varteen kasaamaan hurjan määrän lihaa. Kunto oli myös miehellä hyvä, ensimmäisen kierroksen voitto ei siis ollut ihme. Kaiken kaikkiaan tiukka kisa, joka poiki vielä paljon kommentteja jälkeenpäin.
Miehet -80 kg
Alle 80-kiloisissa nähtiin tiukka kisa voitosta kahden massiivisen miehen, Lappeenrannan Platinumin Petri Koiviston ja Heinolan, Team ABB:tä edustaneen Kimmo Hovilaisen välillä. Alkukisan ja finaalin ensimmäisen kierroksen vei nimiinsä Koivisto, Kimmo Hovilaisen jäädessä finaalin ensimmäisellä kierroksella toiseksi yhdellä ainoalla pisteellä! Vapaaohjelmakierros ratkaisi pelin Petrin (2. sija) eduksi Kimmon jäädessä jaetulle kolmannelle sijalle. Näin voitto matkasi Saimaan suuntaan Kimmon päätyessä hopealle, viimevuotiseen tyyliin. Varmasti pettymys kuntoaan kuitenkin viime vuodesta petranneelle Kimmolle. Petri pystyi kuitenkin vastaamaan Kimmon massaan samoilla aseilla, ehkäpä aavistuksen vielä kireämpänä. Toinen kierros toi myös hienon nousun mitaleille Henry Kyläselle. Toisen kierroksen voitto nosti jaetulla neljännellä sijalla olleen Rauman miehen pronssille ohi Jari Laineen ja Sami Nymanin, jotka täydensivät finalistit sijoittumalla lopulta sarjassa sijoille 4 ja 5. Henryn vahvuus oli mallikkaassa, kireässä fysiikassa ja erinomaisessa esiintymisessä.
Miehet -87,5 kg
-87,5kg oli lopultakin Team ABB:n Jukka Huoposen juhlaa. Mikkelin mies voitti joka kierroksen, eikä jättänyt jossiteltavaa voittajasta. Kunto ei ollut aivan yhtä kireä kuin Joensuun Sami Oinosella, mutta parani kuitenkin koko ajan kisan edetessä. Jukan malli on erittäin hyvä, lihaa on reilusti ja oikeissa paikoissa ja esiintyminen hallussa. Myös nesteet oli saatu paremmin kontrolliin kuin aiempina vuosina. Kova kokonaispaketti näkyi lavalla ja vakuutti tuomariston. Hopeaa pokkasi siis Team Bodyn tiukka Sami Oinonen. Hieno kisakunto, massaakin löytyi reilusti. Erityisesti kovat vatsalihakset ja tiukat reidet erottuivat edukseen. Kolmannelle sijalle kiilasi Tampereen MBC:n Jani Kuusinen. Hyvässä kunnossa ollut Mansen mies pisti hienolla vapaaohjelmalla keräämillään pisteillä Oinosen tiukille, nousten tasapisteisiin lopputuloksissa. Samin parempi sijoitus aiemmalla kierroksella ratkaisi kuitenkin hopean kohtalon hänen edukseen. Jani vaikutti kuitenkin erittäin tyytyväiseltä pronssimitaliinsa. Bull’s Teamin Markku Ylijoutsijärvi täydensi Tampereen mainetta bodykaupunkina sijoittumalla neljänneksi. Kimmo Kontunen (Platinum, Lpr) jäi kolmen pisteen erolla viidenneksi. Bodylegenda Jussi Hokkasen kohtaloksi tuli tänä vuonna karsiutua ensimmäisenä miehenä finaalista jääden kuudenneksi. Erityismaininnan ansaitsee myös Vesa Koivisto sijalla 8. Miehellä on ikää 62 vuotta ja mikä kunto!! Kova suoritus, ei häpeä nuorempien rinnalla piiruakaan. Koiviston perheessä bodygeenit jylläävät, sillä miehen poika Petri nähtiin voittajana alle 80-kiloisissa!! Onkohan koskaan Suomessa nähty tätä ennen isää ja poikaa samalla lavalla SM-kisoissa? Siinä taas kerran mallia mitä bodaus elämäntapana voi tuottaa!
Miehet -95 kg
Alle ysivitosissa nähtiin Tampereen MBC:n Kimmo Salo, Lappeenrannan Platinumin “isähahmo”, ikinuori Tapani Valkonen ja Jyväskylän Steel Clubin Janne Randen mitalisijoista taistelemassa. Kimmo vei alkukilpailun ja finaalin ensimmäisen kierroksen nimiinsä. Randen ja Valkonen kävivät tiukkaa kisaa keskenään. Valkosen voitto finaalin toiselta kierrokselta ratkaisi lopulta hopeaa hänen edukseen, selvällä piste-erolla ennen himmeimmän mitalin pokannutta Randenia. Kimmo Salon toinen tila vapaaohjelmakierrokselta riitti pitämään hänet piikkipaikalla, tosin vain kahden pisteen turvin. Niinpä kulta matkasi Tampereelle. Kimmon kunto oli jo kolme viikkoa aiemmin Turussa kova, joten hyvää tulosta oli lupa odottaakin. Kova kokonaispaketti, reilusti tiukkaa lihaa ja kykyä myös näyttää se ja esiintyä. Siihen ei mallikas ja kireä, erittäin tyylikkäästi esiintyvä “Tape” kyennyt täysin vastaamaan. Turun Team Wellmaxia edustanut Kari Pajuniemi ja Helsingin BBC:n Jussi Mattila täydensivät finalistit sijoilla neljä ja viisi, kelpo kunnossa hekin.
Miehet +95 kg
Raskaasta sarjasta odotettiin tasaväkistä vääntöä mestaruudesta, ja sellainenhan kisasta tulikin. Etukäteen arvuuteltu Savon lahja Suomen kehonrakennukselle, Orimattilan Gym 23:a edustanut Jari “Boogie” Mustonen oli terästäytynyt ja vetänyt itsensä selvästi kovempaan kuntoon kuin kahdella edellisellä kerralla kisatessaan. Aihetta olikin, sillä Aura-joen rannoilta tuli kovaakin kovempi, Gym 2000:n parivaljakko Boogien ennätyksellisen seitsemännen mestaruuden jahtia sotkemaan. Sami Jääskeläinen oli hurjassa iskussa. Kokoa oli tullut pari numeroa lisää sitten edellisten kisojen. Kun kunto oli muutenkin tiukempi ja viimeistellympi kuin ikinä, oli selvää että Sami olisi mestaruuden syrjässä kiinni. Turun karsinnat voittanut Janne Käyhty oli myös voitonnälkäisenä ja kovassa kunnossa liikkeellä. Parin vuoden takainen noviisien raskaan mestari, nuori Niko Koskinen (Team Body, Helsinki) oli myös välivuoden aikana saanut rutkasti kehitystä aikaan ja olisi selvä finalisti. Finaaliin itsensä järjesti edellisten herrojen lisäksi myös Jari “Bull” Mentula, joka teki monen vuoden tauon jälkeen comebackin bodylavoille. Tuossa välissäkään mies ei ole laakereilla lepäillyt, vaan käynyt penkkipunnerruskisoissa kahmimassa roppakaupalla mitaleja aina MM-tasolla saakka. Finaalin ensimmäisen kierroksen vei Sami Jääskeläinen kaikin tuomariäänin, Boogien ja Janne Käyhdyn miehittäessä seuraavat sijat kolmen pisteen erolla toisistaan. Niko Koskinen tuli neljäntenä, Jari Mentulan ollessa yhden pisteen Nikon perässä. Vapaaohjelmakierros menikin sitten Janne Käyhdylle. Tyylikäs, itsevarma esiintyminen ja takuulla kovaäänisin ja fanaattisin, naisista koostunut kannustusjoukko ei jättänyt ketään kylmäksi. Mutta Jari Mustonen vastasi: takuuvarmaa Boogie-showta tuli taas täyslaidallinen, vain pisteen tappio Käyhdylle. Kolmas sija Sami Jääskeläiselle tällä kierroksella Niko Koskisen ja Jari Mentulan seuratessa perässä. Loppupisteet menivät todella tasaisesti kärjen osalta, kuten kävi viime vuonnakin Timo “Napalmi” Vilposen voittaessa Ari “Godzilla” Kokkosen. Viidenneksi tuli lopulta Bull Mentula. Jari oli kiristynyt aivan valtavasti Turun kisasta, liekö jättänyt siellä kuntoaan tarkoituksella hieman “piiloon”. Kireyttä löytyi, mutta Jari oli mielestäni tyhjän näköinen. Tankkaus ei ilmeisesti ollut toiminut halutulla tavalla, ja näin oli tyytyminen kovassa seurassa viidenteen sijaan. Kertoo kovasta tasosta, pienintäkään tasoitusta ei ole varaa antaa kanssakilpailijoille. Neljänneksi tuli tulevaisuuden lupaus Niko Koskinen. Tyylikäs fysiikka, ehkä vielä(kin) hieman lisää lihaa päälle ja viimeisen päälle kireänä hän tulee keikkumaan kärkikahinoissa hyvinkin pian. Ja tuo tulevaisuus voi mielestäni olla jo vuonna 2006, jos mies päättää kilpailla. Kärkikolmikko oli lopulta kahden pisteen sisällä, todella jännittävän ja viihdyttävän kisan päätteeksi. Kolmanneksi Janne Käyhty. Mies oli kunnossa ja esiintyi todella hyvin, mutta vastus oli kovaakin kovempi. Tällä kertaa peli kääntyi näin. Toiseksi Sami Jääskeläinen. Todella kovakuntoisen ja massiivisen Samin kohtaloksi koitui vapaaohjelmakierros. Kolmas sija tällä kierroksella sekoitti pakkaa ja ensimmäisen kierroksen pisteet tasoittuivat selvästi. Näin kärkeen kiilasi yhden (ja voittoon riittävän) pisteen turvin Savon Sex Machine, Jari Boogie Mustonen!! Tasaisen varmaa työtä, kakkossijat molemmilta kierroksilta tuottivat voittoon riittävät pisteet ja nostivat miehen ennätykselliseen ja ainutlaatuiseen seitsemänteen raskaan sarjan mestaruuteen. Työnimellä “Shitin kosto” kisaprojektiin lähtenyt mies oli seitsemännessä taivaassa voiton jälkeen, selvästi liikuttunut ja onnellinen.
Miesten overall-kilpailu 2005
Lopuksi oli vuorossa overall-kilpailu sarjavoittajien kesken. Minä, Petri Koivisto, Jukka Huoponen, Kimmo Salo ja Boogie Mustonen astuimme viimeisen kerran line-upiin taistelemaan kisan yleismestaruudesta. Pakolliset poseeraukset tyylillä läpi ja posedown!! Lähdin heti haastamaan Boogieta kisaan, mies oli jo aika kuitti kovasta rypistyksestä. Show-miehenä innostui kuitenkin mukaan ja saimmekin yleisölle tarjottua Daavid ja Goljat -henkistä vertailua, pilke silmäkulmassa. Toivon mukaan hyvä fiilis välittyi yleisöllekin. Lopulta voittajaksi julistettiin Jukka Huoponen. Mikkelin miehelle siis nappisuoritus, varmasti maistui sitäkin makeammalle kahden hopean jälkeen!!
Mietteitä
Vielä Urheilukanavan haastattelut ja sitten vesipullo kouraan. Homma oli saatu kunnialla päätökseen ja ankara kisadieetti palkittu upeasti. Pää oli vielä niin pyörällä, että ei edes tahtonut ymmärtää kolmannen Suomen mestaruuteni olevan totta. Kisajärjestelyt kokonaisuutena toimivat kisa kisalta paremmin, nyt tiedettiin koko ajan minuutilleen kisan aikataulu. Oli erittäin helppo valmistautua, kun ei tarvinnut arvuutella omaa vuoroaan. Vain yksi pakollinen sekaannus raskaan sarjan vapaaohjelmien musiikkien kanssa saatiin aikaiseksi. Täytyyhän nyt jotain olla, mistä halukkaat nirppanokat saavat nipottaa. Onnistuneet kisat siis kaikin puolin. Siitä kaikki kunnia KP:n masinoimalle organisaatiolle. Ja iso kumarrus ja kiitos yleisölle, he kuitenkin tekivät sähköisen tunnelman kisalavalle kannustamalla kaikkia kisaajia. Omille kannattajilleni myös suuret kiitokset tuesta ja kannustuksesta. Ei vain kisakatsomossa, vaan koko dieetin ajan saamastani tsemppauksesta. Auttoi kummasti jaksamaan, en todellakaan halunnut aiheuttaa pettymystä minua kannustamaan lähteneille ystäville.
KIITOS
Erityisen suuret kiitokset Sakon Kaitsulle, ilman ohjeitasi ei tässä patsasteltaisi mestarina. KIITOS. Huoltajalleni Pasille, kiitos taas kerran kaikesta pyyteettömästä avusta, tuesta ja ajastasi. Ja Terolle. Bodypainter vailla vertaa. Mikä sovittiin jo ennen kisoja, piti kanssa. Kiitos siitä ja kovasta henkisestä tsemppauksesta läpi dieetin, vaikka itselläsikin oli enemmän kuin tarpeeksi ohjelmaa ja päänvaivaa. Mahtavat kisat olivat takana. Oli aika suunnata hotellille suihkuun ja kisabankettiin syömään, lopultakin!! Edelleen mestarina. Ajatus alkoi maistua koko ajan vain paremmalle, hymyn ollessa jo aika herkässä 🙂
Lisää kuvia www.voima.net sivuilta ->
Teksti: Jukka-Pekka Nousiainen